|
¤ Tämä on virtuaalitalli ~ This is a sim game stable ¤
Hoitotarinat
| Nimi: Ronja |
03.01.2016 13:11 |
Saavuin talille ja menin katsomaan hoitsujani, Ufo ja Spain olivat molemmat rauhallisen oloisia. Menin hakemaan harjat ja rupesin ensin harjaamaan Ufoa. Tänään oli tarkoitus mennä liikuttamaan hevosia maastoon. Ufo oli innoissaan kun vihdoin pääsi taas liikkumaan. Viime kerralla olin ottanut Spainin. Harjasin Ufon kunnolla ja putsasin kaviot. Kavioiden putsauksessa meinasi vetäistä jalan pois otteestani mutta sain kuitenkin pidettyä otteeni kaviossa. Kun olin putsannut kaviot taputin Ufoa ja annoin sen olla vapaana sen aikaa kun hoidin Spainin. Spain oli tänään hieman rauhallisempana kuin viimeksi ja oli kiltisti paikallaan kun harjasin ja putsasin kaviot. Kun hajasin päätä koskin vahingossa Spainin korviin, jolloin se laittoi korvat luimuun ja yritti näykkäistä. Taputin sitä ja otin sen irti kalterista. Talutin sen Ufon boksin kohdalle siinä toivossa että olisin vain voinut ottaa sen kiinni ja taluttaa ulos mutta ei, se oli ehtinyt piehtaroida. Niinpä vein Spinin takasin karsinaan ja rupesin harjaamaan Ufoa uudestaan. Olisi kai pitänyt jättää se kiinni karsinaan.
Kun olin vihdoin saanut hevoset harjattua ja olin matkalla maastoon olin aika tyytyväinen. Kaksi ihanaa hoitsua ja minä, yhdessä maastossa. Spain oli aika rauhallinen mutta Ufo tahti aika paljon. Huomasi että se ei ollut päässyt ulos muutamaan päivään. Kävelin metsätietä pitkin jolla oli vähän lunta. Oli miinusasteita ja minulle tuli aika kylmä. Hevoset nuuskivat maata ja kulkivat korvat hörössä eteenpäin. Silloin rupesin ajattelemaan kisoja, mitenköhän niissä menee? Viime kisat Cellan kanssa olin tullut toiseksi ja saanut Ufolle hienon riimun joka oli nytkin sen päässä. Oli todellakin hauskaa mennä täällä metsässä hevosten kanssa.
Hetken päästä alkoi tuulla joka sai hevosetkin palelemaan, tai ainakin luulin niin. Silloin pääsimme metsään jossa ei tuullut niin paljon. Silloin keksin idean.
-Hevoset, juostaanko vähän?
Maiskutin ja lähdin itse juoksemaan. Hevoset eivät aluksi halunneet mutta kun Spain lähti, lähti myöskin Ufo. Hetken päästä juoksimme yhdessä metsätietä pitkin. Ufo jopa otti pari laukka askelta. Naurahdin, kun Ufon rupesi ohittamaan minut ja Spainin. Silloin oli kyllä pakko hidastaa, tai muuten Ufo olisi juossut meidät ympäri. Äkkiä näin edessäni tukin. Se oli kaatunut tien yli. Hevoset jäivät katsomaan sitä mutta minä yritin rohkaista niitä.
-Hypätään tukin yli, pystytte siihen, se ei ole niin korkea, sanoin hevosille.
Lähdimme juoksemaan ja kun itse hyppäsin, hyppäsivät hevosetkin.
-Oikein hyvä, sanoin niille ja taputin niitä.
Jatkoimme vielä vähän matkaa ja kokeilin vielä vähän ravia. Kun olin kääntymässä hevoset rupesivat yhtäkkiä tahtimaan. Aivan kuin metsässä olisi ollut jokin, jokin joka yritti pelästyttää hevoset. Äkkiä Spain vain riistäytyi käsistäni. Se lähti laukkaamaan tietä pitkin ja jäin hölmistyneenä tielle seisomaan Ufon kanssa. Ufo alkoi hyppiä villisti paikoillaan mutta rauhoittui kun taputin sitä. Lähdin Ufon kanssa juoksemaan tietä pitkin ja jotenkin Ufo oli nyt rauhallinen. Se siis meni lujaa, mutta niin lujaa että pysyin mukana ja se pysyi hallinnassani. Toivottavasti Spain vielä löytyy!
Kun olin juossut hetken olin taas sen puun luona, ja Spain seisoi sen vieressä mutustelemassa havunoksia. Juoksin Ufon kanssa sen luokse ja otin sen kiinni.
-Voi Spain, et saa juosta vain pois, sanoin hevoselle mutta Spain ei ymmärtänyt mitään.
Hyppäsimme tukin yli ja lähdimme kävelemään kotiin päin, tai tallille päin. Kun emme olleet enää metsän suojassa alkoi tuulla todella paljon. Onneksi talli oli lähellä ja kun me olimme päässeet sinne odotti lämmin suihku. Suihkutin molemmat ja harjasin ne sitten hienoiksi. Päästin ne sitten vapaaksi ja menin laittamaan harjat pois. Silloin näin Sonjan, muistin silloin että olin unohtanut putoamiskakkuni.
-Unohdin kakun, sanoin hänelle.
-Ei se mitään, tuot sitten seuraavalla kerralla kun tiput, hän sanoi.
-Niin, eihän sitä joka kerralla taritse antaa, sanoin.
-Oliko teillä hauskaa? Sonja kysyi.
-Oli!
-No se oli hauskaa, nähdään ensi kerralla, hän sanoi.
-Nähdään.
Sitten jätin tallin ja menin valmistautumaan kisoihin.
//Vähän pitempi tarina ja mukana kappaleenjakoa, yritin sitä tässä ja edellisessä tarinassa, toivottavasti kelpaa. Olen ruvennut tekemään vähän pitempiä tarinoita, vähän siksi koska tänne tuli uusia hoitajia ja halusin myöskin tehdä pitempiä tarinoita. Toivottavasti tykkäät:). |
Vastaus:
Hienoa! Onneksi ei Spainille kuinkaan käynyt. Ja eihän se kakku todellakaan mikään pakollinen ole! saa tuoda jos haluaa :D
Tehtävänä oli muuten liikuttaa kahta tallin muuta hevosta, mutta kelpuutan tehtävän suoritetuksi, koska tietääkseni annoin tehtävän hieman epäselvästi. Ja oikein hyvä, että on kappalejakoa, heti tuntuu helpommalta lukea! saat 18v€ :)
-Sonja |
|
| Nimi: Sonja YP |
03.01.2016 13:00 |
Ronjan maastoestetunti Ufolla
Lähdemme Ronjan kanssa maastopolulle Ronja Ufolla käynnäten ja minä kävellen. Kävelemme polkua pitkin kunnes aukeaa kapea maastotie, jossa lähden juoksemaan, Ronja perässä ravaten. Laskemme käyntiin ja pian nostamme laukkaa, jonka ohella rupeamme tehdä ravi-laukka siirtoja. Pian saavumme maastoesteille, ja hidastamme käyntiin. Käsken Ronjan hypätä nuo pienet kiinteätpuunrungot ravissa, ja seuraavan laukassa. Esteitä on kaksi peräkkäin 7 metrin etäisyydellä. Käsken tehdä vielä pari toistoa laukassa.
Pian jatkamme matkaa ravissa seuraaville esteille, jotka sitten ovatkin hieman korkeammat. Käsken Ronjan hypätä esteet muutaman kerran molempiin suuntiin laukassa, ja sen jälkeen kävellä hetki eteenpäin. Kun saavumme 3 esteen sarjaan, pyydän Ronjan hypätä ne ensin ravissa molempiin suuntiin kerran, ja laukassa ielä molempiin suuntiin kahdesti. Jos jotain menee pieleen, niin hypätä sitten niin kauan että onnistuu. Pian lähdemme taas kävelemään ja näen edessä esteen, jolla on korkeutta se reilu 50cm. Annan Ronjan laukata esteelle ja sitten kääntyä takaisin ja hypätä este toiseenkin suuntaan laukassa. sitten käännytään takaisin ja käännytäänkin toiselle tielle, ei sille, mistä tulimme. Siellä odotti muutama vesieste, ensin hyvin kapea ja sitten leveämpi, ja lopuksi pieni tukki. Juoksen edellä kaikkien näiden esteiden ohi, ja käsken Ronjan nostaa laukan ennen ensimmäistä vesiestettä ja hypätä kaikki esteet, kunnes saapuisi minun luokseni. Lopuksi vielä nostamme laukan, siirrämme kevyeeseen raviin, harjoitusraviin ja siitä käyntiin ja saavumme tallille.
//Nyt Ronja sinun on kirjoitettava suorituksesi koko tunnista, niin voin määrittää kehitysisteet sinulle! Olisi myös kiva jos kirjoittaisit siitä, kun tunnille valmistaudut. :)
-Sonja |
|
| Nimi: Eliza |
02.01.2016 16:32 |
Aluksi olin tänään ollut sitä mieltä, että tänään en kävisi tallilla. Mutta toisin kävi. Jokin minua sinne veti. No, Hepola oli mukava paikka, hevoset sekä Flora minua tallille veti.
Tallissa oli hiljaista, lukuunottamatta sitä, kun muutama hevosista söi vielä päiväruokiaan. Mutta muuten oli hiljaista. Muita hoitajia ei näkynyt eikä tallin omistajaakaan näkynyt, vaikka yleensä hän oli tallissa.
Flora nosti päänsä nähdessään minut ja hörähti. Rapsutin tammaa turvasta ja menin satulahuoneeseen. Sonja ei ollut toimistossakaan, kummallista. Katsoin satulahuoneen maneesinvarauslistasta, oliko siellä tunteja. Ei näkynyt olevan mitään varauksia.
Ennen kuin aloin hoitaa Floraa, menin maneesiin.
Kannoin yhteensä kahdeksan estetolppaa keskihalkaisijalle sekä kaikkien tolppien väliin kaksi puomia. Jätin puomit aluksi maahan. Suunnittelin vielä vähän mielessäni tehtävää, kunnes sitten menin takaisin talliin ja aloitin Floran hoitamisen.
Tein perusharjaukset, kavioiden puhdistukset ja nyt laitoin Floralle suojat kaikkiin jalkoihin. Roudasin varusteet sekä omat hanskani ja kypärän karsinalle. Kuolaimet muistin lämmittää ennen kuin tarjosin niitä Floralle ja satulavyön laitoin tässä vaiheessa löysästi kiinni kunhan olin ensin nostanut satulan Floran selkään ja suoristanut huovan. Laitoin itselleni kypärän ja hanskat ja olimmekin jo menossa maneesiin.
Ratsauduin ja suuntasimme uraa kohti oikeaan kierrokseen tällä kertaa. Flora katseli puomeja mielenkiintoisena ja halusi käydä niitä katsomassa. Sallin tämän ja jatkoimme uraa pitkin, kunhan tamma oli ensin tutkinut puomeja hetken.
Otin ohjat ja aloitimme jälleen kerran pysähdyksillä. Flora painoi hieman kädelle, mutta lopetti sen kuitenkin pian ja pysähdykset alkoivat onnistumaan ilman mitään vääntämisiä. Taputin tammaa ja siirryimme ravaamaan. Ravasimme kevyttä ravia ympyröillä ja vähän taivuttelin Floraa. Tamma tuntui melko hyvältä ja alkoi olla kuulolla eikä touhunnut omiaan ja vängännyt vastaan. Seuraavan kerran päätyyn tullessamme ohjasin tamman puomeille. Puomit menivät hyvin, mutta seuraavalla kerralla käytin hieman pohkeita ja puomien ylittäminen sujui vielä paremmin kuin äsken. Ravasimme puomit moneen kertaan ja pyrimme vaihtamaan ainakin joka toisella kerralla aina suunnan. Juuri ennen puomeja teimme laukannoston ja menimme puomit laukassa. Nousin kevyeeseen istuntaan. Flora tuntui todella hyvältä. Puomit olivat menneet todella hienosti, joten jalkauduin hetkeksi ja nostin puomit esteiksi. Tein kolme ristikkoa ja viimeisen nostin 50 cm pystyksi. Sitten ratsauduin uudelleen. Siirryimme ravaamaan hetkeksi maneesia ympäri ja nostimme ympyrälle laukan. Laukkasimme hetken ympyrällä ja käänsin Floran esteille. Käytin hieman pohkeitani ja tamma hyppäsi tasaisesti ja energisesti. Tosin sitten esteiden jälkeen laukka meinasi olla vähän turhan kovaa ja jouduin hidastamaan laukkaa ja rauhoittelemaan Floraa. Hyppäsimme esteet joitakin kertoja. Esteet oli hypätty onnistuneesti, ne saivat jäädä. Olin vakuuttunut, että Flora osaa hypätä ja vaikka emme ehtisi enempää hypätä ennen kisoja, niin hieman isommatkin esteet varmasti sujuisivat hyvin. Ainut mitä jäin miettimään, oli se, että pitäisikö Floralla olla vahvempi kuolain tai siirtää ohjat vaikka keskimmäisiin kuolainrenkaisiin, kun jarrut tuntuivat olevan vähän hukassa välillä ja Flora oli vähän kova suustaan.
Jäimme ravaamaan koko maneesia käyttäen sekä teimme ympyröitä. Kovin pitkään emme enää ravanneet vaan jäimme käyntiin.
Jalkauduin ja nostin jalustimet sekä löysäsin satulavyötä. Ennen talliin menemistä taluttelin Floraa maneesissa reilun aikaa.
Otin Floralta varusteet pois, vein ne satulahuoneeseen ja palasin tamman luokse. Otin suojat pois ja harjasin tammaa pitkään, jotta sen veri lähtisi kiertämään kunnolla, kun oli niin paljon pakkastakin. Koska mittari näytti 15 astetta pakkasta, laitoin Floralle fleeceloimen. Harjasin suojat puhtaaksi, niin olisi seuraavalla kerralla kivempi käyttää niitä. Vein harjat satulahuoneeseen ja toin Floralle porkkanan rouskuteltavaksi. Kävin purkamassa esteet maneesissa ja vein puomit ja estetolpat paikoilleen. Maneesista lähtiessäni sammutin valot ja laitoin ovet kiinni.
Menin vielä satulahuoneeseen.
Lueskelin satulahuoneessa vähän aikaa hevoslehteä ja join kuumaa kaakaota. Sonjaa eikä ketään muutakaan näkynyt vieläkään, joten jätin Sonjalle lapun, että olin käynyt tallilla liikuttamassa Floran. Sitten lähdinkin kotiin.
//Tämä on taas tylsä samanlainen tarina, kuten edellisetkin. Mutta onko niin, että mitään loukkaantumisia ei saa tapahtua, ei edes pieniä? Kun ainahan sitä oikeassakin elämässä sattuu ja varsinkin kun putoaa selästä, niin voi sattua.// |
Vastaus:
Hyvin meni tälläkin kertaa! :) Itse olin tuolloin varmaankin hakemassa kuormallisen ruokaa hevosille. Ja olen itsekin ryvennut miettimään tuota kyseistä sääntöä, onhan se nyt vähän hölmö sääntö, mutta onhan se toki ikävää jos jotain sattuu. Kyllä minä oikeastaan sallin loukkaantumisen, mutta hevonen ei saa mennä liian pahaan kuntoon! Selvennän säännön sääntöihin pian. saat hyvästä työstä 19v€ palkkioksi :)
-Sonja |
|
| Nimi: Eliza |
01.01.2016 11:33 |
Nyt se sitten oli, vuosi 2016. En ollut odottanut tätä vuotta mitenkään erityisemmin. En tiedä enkä odottanut, mitä tämä vuosi toisi tullessaan, sen näkisi sitten. Mutta kauniina tämä vuosi alkoi. Satoi lunta epätasaiseen tahtiin, aurinko pilkotti pilvien takaa ja pakkasta oli noin kuusi ja puoli astetta.
Olin heti aamulla tullut talliin, hevoset olivat tarhoissa ja Sonja oli varmaankin tekemässä aamutallia. Menin talliin ja siellähän se tallin omistaja oli siivoamassa karsinoita. Kysyin häneltä, voisinko auttaa ja vastaus oli myöntävä. Hain siis kottarit ja talikon ja aloin auttaa Sonjaa karsinoiden siivoamisessa. Kärräsin kottarit puoliksi karsinaan ja nostelin lantakikkareet kottareihin. Etsin pissikohdan ja nostin myös sen kottareihin. Käänsin vielä karsinan, nostelin loputkin kikkareet kottareihin ja tasoitin karsinan. Kuiviketta ei nyt tarvinnutkaan tuoda, joten siirryin seuraavaan karsinaan.
Siivosin viisi karsinaa ja kävin vielä viimeiseksi kippaamassa kottareiden sisällön lantalaan ja vein kottarit ja talikon paikoilleen. Sonja oli varmaankin mennyt jakamaan päiväheinät hevosille ulos, joten minun tehtäväkseni jäi vielä lakaista tallin käytävät. Koska hakisin Floran talliin, kastelin käytävää hieman ja sitten vasta lakaisin sen. Sonja tulikin kohta talliin ja kiitti minua avusta. Otin sitten Floran riimun ja riimunnarun koukusta ja lähdin hakemaan hevosta tarhasta.
Koska muut hevoset olivat ulkona ja tallilla ei juuri sillä hetkellä ollut muita, niin päätin laittaa Floran käytävälle kiinni. Tämän jälkeen hain tuttuun tapaan Floran harjat ja aloin harjata tammaa sekä puhdistaa kavioita. Eilen olin ratsastanut Floralla ensimmäistä kertaa ja muistin, että ei tarvitse laittaa suojia. Siispä hain varusteet ja satuloin ja suitsin tamman, kunhan olin ensin lämmittänyt kuolaimia. Lähdin taluttamaan tammaa maneesiin.
Ratsauduin ja lähdimme kävelemään uraa pitkin vasempaan kierrokseen. Flora tuntui olevan reipas hevonen, koska nytkin se käveli reippaasti, vaikka olikin vielä pitkät ohjat. Otin ohjat tuntumalle ja aloitimme tekemällä pysähdyksiä. Flora ei halunnutkaan pysähtyä, vaan alkoi painaa kädelle ja jatkoi matkaansa. Minun kädellenihän se oli raskasta. Yritin istua vieläkin tiiviimmin satulaan ja aloin kutitella tammaa suupielistä vuorotellen molemmilla ohjilla. Aikansa se vei, mutta Flora rentoutui ja lopulta sain tamman pysähtymään. Taputin tammaa, jatkoimme vain muutaman askeleen eteenpäin ja teimme uuden pysähdyksen. Siinäkin ja seuraavissakin pysähdyksissä Flota hangoitteli vastaan. Lopulta, kun pysähdykset sujuivat, jatkoimme uraa pitkin. Tänään olin ajatellut, että tekisimme pohkeenväistöjä. Esteitäkin kai pitäisi vähän ehtiä hyppiä, olinhan ilmoittanut meidät kisoihin jo. No, ehtisimme varmasti ainakin pari kertaa. Edes jotain pienempiä, niin saisin tuntumaa Floraan, millainen hyppääjä se olisi. Jos pienet esteet sujuisivat, niin varmasti hieman isommatkin sujuisivat. Ja Sonja oli kyllä kertonut Floran olevan hyvä hyppääjä.
Aloitimme pohkeenväistön uralla. Floran etujalat kulkivat uralla, takajalat hieman uran sisäpuolella. Aloin käyttää pidäte pohje pidäte pohje. Käytin pohjetta hieman satulavyön taakse. Floran kaula kääntyi ihan mutkalle, joten pysäytin tamman ja käytin väistävää pohjetta uudelleen. Sama toistui taas. Kaula kääntyi mutkalle. Yritimme aina vain uudestaan niin pitkään, että väistöt alkoivat onnistua. Näitä kannattikin näköjään harjoitella. Tai kyllähän Flora osasi väistää hyvin, kunhan oli kuulolla ja sitä kiinnosti väistää. Oikeastaan harjoituksen kohteena oli saada Flora kuulolle.
Jotta ratsastus ei kävisi Floralle ihan tylsäksi, jatkoimme suoraa uraa pitkin ja siirryimme ravaamaan. Ravissa aloimme tehdä päätyihin ympyröitä ja aloin taivuttelemaan tammaa. Kovin herkästi Flora halusi pienentää ympyrää, joten käytin pohjetta napakammin. Tamma oli tänään kovinkin sitä mieltä, ettei halua työskennellä ainakin kouluratsastuksen parissa. Niinpä minulla oli haastava ratsastus. Vaihdoimme ravissa suunnan menemällä radan poikki. Ravasimme myös oikeaan kierrokseen jonkin aikaa ennen kuin hidastin tamman käyntiin. Jatkoimme väistöjä myös tässä vasemmassa kierroksessa. Flora vähän heitteli päätään, mutta kyllä ne väistöt jotenkuten onnistuivat. Päätinpä vielä kokeilla väistöjä ympyrällä. Ohjasin Floran ympyrälle ja ympyrän ulkokaarella aloitin väistätyksen. Sehän onnistui! Paljon paremmin kuin uralla. Kehuin tammaa kovasti ja koska olimme tehneet väistöä jo melko pitkään, niin teimme parit väistöt ympyrällä ja jätimme ne sitten tällä erää pois. Väistöt riittivät tälle päivälle. Puristin pohkeilla ja Flora siirtyi raviin. Ravasimme uralla sekä ympyröillä. Jäimme ympyrälle, istuin harjoitusraviin ja nostimme laukan. Laukka oli energistä ja helposti istuttava. Raviin siirtyessämme ravi oli melko kovaa, joten hetken jouduin rauhoittamaan ravia ja sitten vasta teimme uuden noston. Kello alkoi olla jo sen verran, että täytyi rueta lopettelemaan. Hiljalleen aloin siirtää Floraa käyntiin ja annoin sitten pitkät ohjat. Reilun mittaisten loppukäyntien jälkeen ratsastin Floran kaartoon, taputin tammaa ja jalkauduin. Vein Floran talliin.
Pyöräytin Floran käytävällä ympäri, otin suitset pois ja laitoin tamman kiinni. Nostin satulan pois tamman selästä ja menin viemään varusteita satulahuoneeseen. Sonja oli toimistossa ja kysyi miten meillä meni. Nostin satulan telineelle, pesin kuolaimet ja laitoin suitset koukkuun. En niputtanut suitsia, koska kohta kuitenkin huoltaisin ne. Sitten kerroin Sonjalle lyhyesti ratsastuksestamme. Lyhyesti vain siksi, koska Flora odotti käytävällä. Nappasinkin harjat mukaani ja menin harjaamaan Floran. Ennen kuin vein tamman takaisin tarhaan, laitoin sille fleeceloimen päälle, soljet kiinni ja vein tamman tarhaan.
Palasin talliin ja menin satulahuoneeseen. Sanoin sonjalle, että laitoin Floralle loimen ja vein tamman tarhaan. Sonja nyökkäsi ja aloin putsata Floran varusteita. Irrotin satulahuovan, vyön ja jalustinhihnat satulasta ja aloin putsata satulaa. Kastoin sienen vedessä, otin hieman satulasaippuaa ja pyyhin sillä satulan läpi. Putsasin myös jalustinhihnat. Sitten kiinnitin jalustimet sekä vyön ja huovan satulaan ja nostin satulan takaisin telineelle. Samoin tein suitsille. Purin suitset osiin ja aloin puhdistaa hihnoja. Kun kaikki osat oli putsattu ja kuolaimista rapsutettu liat pois, kokosin suitset, niputin ne ja nostin koukkuun omalle paikalleen. Laitoin sankon, sienen ja saippuan paikoilleen. En lähtenyt ihan vielä kotiin, vaan jäin auttamaan Sonjaa mm. hevosten ruokinnassa sekä talliin tuomisessa. |
Vastaus:
Kiva, että harjoittelit Floran kanssa väistöjä, kun sillä on kuulemma ollut hieman ongelmaa väistöjen kanssa viime aikoina. Saat tästä hyvästä nyt 17v€
-Sonja |
|
| Nimi: Eliza |
31.12.2015 16:10 |
Tänään Hepolaan tullessa minua ketutti taas kovin. En viitsinyt siitä kenellekään tallilaisellekaan kertoa, mutta päällimmäinen ajatukseni oli suuttumus. Mutta tiesin Floran seuran ja ylipäätään tallille tulemisen helpottavan oloani, purkavan stressiä ja tekevän minusta rentoutuneemman. Siksipä olinkin tallille tullut ja lupasinhan eilen Sonjalle ja Floralle, että tulen liikuttamaan uuden hoitoheoseni.
Avatessani tallin oven nenääni kantautui ihana tuttu tuoksu. Kuinka rakastinkaan sitä tuoksua. Niin kuin varmasti moni muukin tallilla pyörivä, hevosista pitävä. Suljin tallin oven ja kävin hakemassa Floran harjat ja matkalla satulahuoneeseen moikkasin hoitohevostani.
Palasin hoitohevoseni karsinalle, menin karsinaan ja halasin pitkään tammaa. Flora seisoi paikoillaan ja antoi minun halata itseään. Se helpotti oloani jo todella paljon ja olin paljon rauhallisempi kuin tänne tullessani.
Aloin harjata Floraa rauhallisesti ja sen tehtyäni puhdistin tamman kaviot. Varmistin vielä karsinan ovesta, pitikö Floralle laittaa kouluratsastukseen suojat. Ei tarvinnut, ainoastaan esteille. Niinpä en suojia laittanut vaan lähdin viemään harjakoria satulahuoneeseen. Lainasin tallilta kypärää ja painoin sen jo päähäni sekä kiinnitin leukahihnan. Tungin hanskat taskuuni, otin Floran satulan ja suitset ja lähdin viemään niitä tamman karsinalle.
Nostin satulan Floran selkään ja kiinnitin satulavyön. Floralla oli olympiakuolaimet ja ohjat olivat keskimmäisissä renkaissa. Vaihdoin ohjat kuitenkin ihan perus renkaisiin eli yhdet ylemmäs. Lämmitin kuolaimia hetken käsissäni ja laitoin suitset Floralle. Varusteet sai laittaa ilman näykkimisiä tai pullistelemisia, sehän sopi minulle. Laitoin hanskat käteen ja menimme maneesiin.
Talutin Floraa hetken perässäni, kun vein keskemmälle muutamat tötsät kolmikaarisen kiemurauran merkiksi.
Pysäytin Floran kaartoon. Laitoin ohjat tamman kaulalle ja aloin kiristää satulavyötä. Laskin jalustimet, mittasin ne sopiviksi ja ratsauduin. Jalustimet olivat sopivan pituiset, joten painoin hieman pohkeilla ja lähdimme kiertämään maneesia pitkin ohjin.
Keräsin ohjat tuntumalle ja aloitimme tekemällä pysähdyksen joka toisen kirjaimen kohdalle. Pysähdykset sujuivat hyvin. Koska pysähdyksissä ei ollut mitään ongelmaa, lähdimme hetken kuluttua jatkamaan harjoitusravissa ja aloin pian keventämään. Ravi oli reipasta, kuten oli ollut käyntikin. Ravi ei ollut mitenkään älyttömän pehmeää, mutta sellaista, että kyllä siinä hyvin istui ilman, että suolet meni solmuun.
Ravasimme muutaman minuutin, siirryimme hetkeksi käyntiin ja siirryimme taas ravaamaan. Tällä kertaa ravasimme pidempään. Sitten hidastimme käyntiin ja aloimme mennä kiemuraa käynnissä, jotta tie tuli tutuksi. Yritimme ratsastaa hyvän tien ja minusta siitä tulikin ihan hyvä. Ratsasustunneilla minua aina kehuttiin, kuinka osasin ratsastaa hyvän tien. Olin tietysti aina ylpeä siitä.
Kun olimme kävelleet kiemuran muutaman kerran läpi, lähdimme jatkamaan ravissa kiemuralla. Tehtyämme tehtävää jonkin aikaa muutimme niin, että keskimmäisten törppöjen väliin tulee käyntiin siirtyminen ja viimeisillä törpöillä takaisin raviin. Teimme tehtävää melko pitkään, tosin jätimme käyntiin siirtymisen pois. Hidastin Floran käyntiin, vaihdoimme suunnan ja annoin tammalle pitkät ohjat. Kävelimme uraa pitkin koko maneesia käyttäen.
Reilun mittaisen käynnin jälkeen otin ohjat takaisin tuntumalle. Aloimme mennä kiemuraa pitkin ravissa. Muutaman kerran jälkeen aloimme tehdä myös laukannostoja. Ravasimme kiemuraa muuten, mutta viimeisille tötsille siirryimme käyntiin ja tötsien välistä teimme laukannoston. Laukkasimme pitkän sivun, siirryimme raviin ja jatkoimme kiemuralle. Hidastaessani Floraa raviin tämä heitteli vähän päätään eikä olisi malttanut hidastaa. Niinpä käänsin tamman ympyrälle ja siinä hidastin tamman raviin ja jatkoimme kiemuralle.
Vaihdoimme kertaalleen vielä suunnan ja teimme pari laukannostoa toiseenkin suuntaan. Flora ei olisi halunnut hidastaa laukasta raviin, mutta suostui lopulta aina hidastamaan. Ravasimme vielä pari kierrosta, jäimme käyntiin ja annoin Floralle pitkät ohjat. Taputin Floraa ja annoin sen kävellä rennosti, tamma alkoi venyttää kaulaansa.
Loppukäyntien jälkeen jalkauduin. Nostin jalustimet, löysäsin satulavyön, nappasin ohjat tamman kaulalta ja talutin Floran talliin.
Flora olisikin heti alkanut syödä päiväruokiaan, mutta kuolaimet oli vielä suussa. Heitin hanskani pikaisesti karsinan ulkopuolelle, aukaisin soljet ja otin suitset pois. Laitoin ne olalleni ja nostin satulan käsivarsilleni. Vein varusteet satulahuoneeseen ja jätin kypärän sinne.
Palasin harjaamaan Floran, joka söi innoissaan ruokaansa. Puhdistin vielä tamman kaviot. Käydessäni vielä satulahuoneessa totesin varusteiden kaipaavan huoltamista. Nyt en enää jaksanut, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla. |
Vastaus:
Hienoa! Flora näytti liikkuvan hyvin :) Saat 19v€ ja uuden tehtävän. Anteeksi kun en ole sinulle uutta tehtävää ehtinyt antaa, mutta olin pienellä reissulla, josta en sitten ehtinytkään kertoa siitä tänne.
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
31.12.2015 12:15 |
Tulin tallille ja menin katsomaan Ufoa, se seisoi karsinassaan melkein unessa ja katseli minua kun tulin talliin. Harmi kun en tänään mennyt sillä vaan Spainilla. Menin katsomaan Spainia joka söi vielä heiniä. Menin hakemaan sen suitset ja harjat ja vein ne karsinan eteen. Hain narun ja astuin sisälle sen karsinaan. Sidoin sen kiinni ja rupesin harjaamaan sitä. Spain näytti tänään olevan hyvin pirteällä tuulella koska se liikkui melkein koko ajan kun yritin harjata sitä.
-Spain! Komensin sitä.
Spain jäi sen jälkeen seisomaan paikoilleen mutta piti korvia luimussa.
-Olet höpsö, sanoin sille ja rapsutin sitä harjan alta, silloin se oli taas iloinen hevonen jolla oli korvat hörössä.
Hoidin sen ja putsasin kaviot. Laitoin suitset jolloin se rupesi heiluttamaan päätään.
-Spain! Nyt kunnolla! Komensin jolloin se vähä rauhoittui.
Kun olin saanut suitset päähän avasi karsinan oven ja vein Spainin ulos kentälle. Nousin selkään jakkaralta ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Kun lin kävellyt hetken aloin tehdä temppuja. Käännyin ensin takaerin ja lähdin kävelemään. Luulin että se tiesi minne piti mennä mutta se suunnistikin portille. Kun käännyin katsomaan se yritti saada porttia auki.
-Hei! Me menemme tännepäin, sanoin Spainille joka kääntyi itsepäisesti takaisin. "Tästä tulee hyvin vaikeaa" ajattelin kun Spain yritti taas kääntyä takaisin portille.
Rupesin hetken päästä ravata takaperin joka olikin aika hauskaa. Ravi tuntui siltä kuin olisi ravannut väärinpäin. Lopulta pysäytin Spainin ja yritin kääntyä oikeinpäin. Mutta juuri kun olin pääsemässä perusistuntaan Spain lähti kävelemään.
-Seis Spain, älä mene, seis, yritin saada Spainin pysähtymään mutta sepä jatkoi kävelemistä. Lopulta putosin taaksepäin ja juuri silloin Spain pysähtyi. On se kyllä aika koni! Otin Spainin kiinni ja vein sen jakkaran luokse. Nousin uudestaan selkään ja lähdin käyntiin. Nyt Spain meni ihan nätisti ja päätin nousta polvilleni. Spain käveli nätisti ja silloin yritin saada Spainin raviin. Olisi pitänyt olla raippa sillä pelkkä maiskutus ei riittänyt. Lopulta sain sen kuitenkin raviin, jotenkin ihmeen kaupalla. Ravi tuntui todella hauskalta sillä joka askeleella ponnahti vähän ylös. Minun piti maiskuttaa melkein kokoajan koska muuten se olisi siirtynyt käyntiin. Spain innostui lopulta maiskuttamisesta niin paljon että otti pari askelta laukkaa. Kun menin takaisin perusistuntaan minua nauratti todella paljon. Mutta Spain vain seisoi tylsyyntyneenä paikoillaan.
Kokeilin vaakaa jossa oltiin aluksi polvillaan ja sitten nostettiin yksi käsi ilmaan ja vastakkainen jalka. Kokeilin sitä vain pysähdyksessä koska käynnissä olisi ollut vähän vaikeaa. Kokeilin myös seisomista (melkein), joka oli aika vaikeaa. Sitten kokeilin myös naistensatulassa olemista joka oli aika helppoa käynnissä mutta tosi vaikeaa ravissa. Ensimmäisellä yrityksellä pompin niin paljon että putosin eteenpäin toisella yrityksellä Spain siirtyi käyntiin ja kolmannella yrityksellä putosin taaksepäin. Lopulta kun olin jälleen selässä päätin kokeilla laukkaa. Laukka oli Spainin mielestä tänään oikein hauskaa ja tuntui melkein siltä kuin se olisi voinut laukata ikuisuuden. Päätin lopettaa temput laukkaamalla ilman käsiä mutta ensin niin että pidin kiinni vain yhdellä kädellä. Lopulta onnistuin ja laukkasin todella ilman käsiä. Kun siirsin käyntiin Spain oli ihan hikinen. Taputin sitä ja siirsin käyntiin. Kävelin hetken ja käänsin sitten Spainin kaartoon. Nousin ratsailta ja kävelin Spainin kanssa sisälle talliin. Käytin sen suihkussa josta se nautti todella paljon. Kun olin kuivannut sen, ottanut suitset pois ja harjannut sen päästin sen vapaaksi. Tämä oli ollut oikein mukava tunti vaikka putosin kolme kertaa.
Pesin vielä kuolaimet ja menin katsomaan Ufoa. Se seisoi mututelemassa purua ja etsimässä heinää. Juuri kun olin lähdössä näin Sonjan.
-Miten tunti meni? Hän kysyi.
-Ihan hyvin, putosin vain kolme kertaa, sanoin hänelle.
-Oi sattuiko?
-Ei, ja onnistuin laukkaamaan ilman käsiä.
-Se on aika hyvin mutta minun täytyy mennä siivoamaan tammojen ja varsojen tallin karsinoita, joten nähdään huomenna Sonja sanoi.
-Selvä, nähdään.
Sitten jätin tallin ja rupesin kävelemään kohti parkkipaikkaa.
//Anteeksi kirjoitusvirheet jos niitä on monta, tietokone vain vähän jumitti ja tein tätä tarinaa yli tunnin:(. |
Vastaus:
Hyvä. Saat nyt 18v€ :)
-Sonja |
|
| Nimi: Viivi |
30.12.2015 20:00 |
Harjailin Rian loimea. Tamma oli saanut sen erittäin likaiseksi maatessaan karsinassa se päällä. Ria kurkkaili aina välillä ulos karsinasta ja palasi sitten hamuamaan karsinan pohjaa josko sinne olisi ilmestynyt tyhjästä heinänkorsia. Olin nyt muutaman päivän hoitanut Riaa ja Sonja oli ehdottanut minulle sen selässä käymistä ja ratsastamista. En edes tiennyt sen olevan sallittua jos en maksanut, joten yllätys oli minulle erittäin iloinen! Sonja oli neuvonut pitämään Rian kiinni ainakin satulan laiton aikaan, joten koitin pitää neuvon mielessäni. Totta kai olin pyrkinyt tutustumaan tamman tapoihin niin paljon kuin mahdollista, mutta varustin sitä tänään ensimmäistä kertaa. Taittelin loimen siistiin kasaan ja laitoin sen karsinan oveen. Ria peruutti pois ovelta ja siirtyi sitten nakertelemaan suolakiveä. Laitoin hetkeksi Rian oven kiinni ja menin sitten satulahuoneeseen hakemaan Rian varusteita. Avasin satulahuoneen oven ja astuin sisään huoneeseen jossa oli kasapäin satuloita ja suitsia. Sieltä etsin Rian nimen, otin tämän mustan satulan, jossa oli tummansininen hieman rämä huopa. Nostin sen tuolta puupalkilta ja menin sitten hakemaan vielä Rian suitset ja kävelin sitten takaisin karsinan eteen. Nostin varustetelineen ylös. Laskin siihen satulan ja suitset, kun sitten otin harjan ja kaviokoukun karsinan eteen. Avasin Rian karsinan, tamman hörähtäessä minulle iloisesti ja kääntäen päänsä minua kohti.
"Harjataampa sinut uudestaan. Mennään vähän ratsastamaan", silitin Rian turpaa ja tämä nosti taas ylähuultaan.
Aloin harjata Riaa läpi uudelleen, kun tämä sulki silmänsä ja otti pienen lepotauon. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja kävin kaviotkin läpi. Vein tuon jälkeen harjat takaisin koriin ja siirryin sitten katsomaan satulaa. Irrotin huovan satulahihnoista. Nostin sen ja näin, että se oli hieman pölyinen ja likainen. Otin kovan harjan, pistin huovan seinää vasten ja harjasin pölyt sitten tamman huovasta. Lopuksi vielä pudistelin irtoliat vähän heilutellen huopaa. Ria oli tullut uteliaana katselemaan mitä minä tein. Heitin harjan koriin ja menin sitten tamman luo. Muistin juuri ennen karsinan menoa, mitä Sonja oli sanonut minulle satuloimisesta ja laitoin huovan vielä hetkeksi sivuun. Otin tuon aamulla harjaamani riimun ja pujotin sen sitten Rian päähän. Laitoin sen vielä soljesta kiinni ja sidoin sen sitten vetosolmulla kiinni karsinan kaltereihin. Taputin Riaa kaulalle ja menin sitten hakemaan satulahuovan.
Asetellessani huopaa Rian selkään, näin sen vielä olevan rauhallinen, niin kuin yleensä. Kävelin sitten hakemaan romaanin ja asetin sen tarkasti huovan päälle. Hain satulan ja laittaessani sitä Rian selkään, näin kuinka tuo alkoi luimia. Hellästi ja varovaisesti asetin satulan Rian selkään ja nostin sitten koko höskän Rian kaulalle liu-uttaen sen oikealle paikalleen. Otin satulavyön satulan päältä ja pujotin sen satulahuovan narun alta ja kiinnitin sen toiseen reikään molemmista hihnoista. Sukelsin Rian toiselle puolelle ja nostaessani satulavyön ja alkaessani kiinniittää sitä, Ria potkaisi ilmaa ja koitti näykkäistä minua.
"Ria!" komensin ponia heti ja se jäi luimimaan paikoilleen.
Kiristin vyön ja taputin sitten Riaa.
"Hyvä tyttö, katsos, ei se niin paha ollut eihän?" hymyilin.
Tamma höristeli jo korviaan tavalliseen tapaansa. Irrotin Rian riimusta ja menin sitten avaamaan karsinan oven ja lämmittämään kuolaimia. Ria kääntyi ja otti muutaman askeleen eteenpäin voidakseen kurkkia ulos karsinasta ja hamuilla maassa olevia heinänkorsia karsinan ulkopuolella. Höngin kuolaimiin, jotta ne lämpenisivät nopeammin. Ria näytti tosin ihan tyytyväiseltä siihen, että sai ihan rauhassa pyydystää kaikki heinänkorret kivilattialta. Kuolainten ollessa lämpimät, avasin leukaremmin, turpahihnan ja vielä turvan ympäri kieritettävän pienen hihnan joka esti Riaa maiskuttamasta kuolaimet suussaan. Otin askeleen ja olin jo päässyt käytävän halki. Ria nosti päänsä ja pujotin sitten ohjat tuon kaulalle. Kieräytin oikean käteni ponin leuan alta ja otin ohjat siihen käteen alkaen sitten työntää kuolaimia kohti ponin suuta. Ria avasi suunsa vapaaehtoisesti ja antoi minun laittaa suitset ongelmitta.
Katseeni kiersi maneesin seiniä ja pohjaa pitkin. Ria käveli reippaasti eteenpäin ja lantioni heilui liikkeen mukana. Tamma pärski välillä ja venytti kaulaansa niin kuin pitikin. Ria kulki pohjetta vasten melko hyvin ja istuntaakin se kuunteli loistavasti. Ei ihme, että poni oli kilpaillut jopa HeB tasolla koulussa. Noin 10 minuutin alkukäyntien jälkeen aloin keräilemään ohjia ja tamma alkoi heti kulkea pää alhaalla. Arvelin, että sen olisi helpompi kulkea pää kaarella, kuin ylhäällä lyhyenä, joten en kerännyt paljoa ohjia enempää. Välittömästi poni alkoi polkea takajaloillaan ja kantaa minua. Ajattelin että se kääntyisi yhtä herkästi, mutta volttia tehdessäni huomasin sen jopa kääntyvän hitaasti ja laiskasti. Aloin käyttää pohkeitani vähän voimakkaammin ja pian poni oli taas hallinnassani. Kiertelin kenttää tehdän pysähdyksiä, voltteja ja peruutuksia, kunnes aloin ravaamaan. Kevensin, mutta tunsin kuinka ponin askeleet olivat rehdit ja se ei koittanut vetää työtänsä helpolla. Ravailin siinä rennosti, vaihtelin suuntaa ja taivuttelin. Ria totteli, mutta huomasin aina välillä tasapainoni horjahtaessa Rian lisäävän vauhtia tai yrittäen livistää altani muulla tavalla. Maneesin toisessa päädyssä aloin tekemään ympyrätyönskentelyä ja saatuani Rian taipumaan ympyrällä hyvin, siirsin sen käyntiin. Siirsin sisäpohjettani taaksepäin ja Ria alkoi tehdä pientä väistöä takamuksellaan. Taputin tammaa ja silittelin sitä, kun annoin taas pitkät ohjat ja lepokäynnin. Vaihdoin samalla suuntaa ja aloin kiertää ympyrää samalla tavalla kuin toisenkiin suuntaan mutta ohjat löysinä. Kun olin hetken kävellyt, keräsin taas ohjat ja tein muutaman väistöt.
"Kokeillaanko laukkaamista?" taputin tammaa tämän pärskähtäessä.
Rian häntä nousi hieman, kun annoin sille laukkapohkeet. Se lähti nopeasti ja melko kankeasti ja kun annoin sille uudet pohkeet, Ria heitti pienen pukin, teki loikan eteenpäin ja alkoi sitten laukata rennosti eteenpäin. Aloin pikku hiljaa taivutella tammaa enemmän ja käänsin sitten ympyrä leikkaan laukassa. Vaihdoin asetuksen ja tamma veti lennokkaan laukanvaihdon asettuen sitten toiseen suuntaan.
Halasin Rian märkää kaulaa tamman roikottaessaan päätään väsyneesti. Olin laittanut tälle loimen, korjannut varusteet pois ja siivonnut vielä kaiken lisäksi karsinan. Sonja oli tullut tuomaan heinät vähän aikaa sitten ja tamma samalla söi halaillessani tätä. Otin kännykän ruskean takkini taskusta ja otin muutaman kuvan Riasta tämän syödessä heiniänsä tyytyväisenä. Pistin kännykän taskuuni, sanoin heipat Rialle ja laitoin tämän karsinan oven kiinni. Tarkistin vielä että Rian harjat olivat kaikki paikoillaan ja menin sitten vielä hakemaan harjan lakaistakseni käytävän. |
Vastaus:
Hienoa! Mukavan pitkä ja ytimekäs tarina, ja tehtävä suoritettu opikein hyvin! Saat tästä 25v€ ja uuden tehtävän. :)
-Sonja |
|
Jälleen kerran tulin Hepolan tallille. Olin käynytkin täällä jo melko monta kertaa ja tallin omistaja Sonjakin tunsi jo minut. Hän varmaan ajatteli, että täytyykö tuon aina käydä täällä vain katselemassa hevosia ja kyselemässä, onko uusi hevosia tulossa. Niin olin nimittäin käynyt joitakin kertoja kyselemässä ja aina joutunut pettymään, kun ei tallissa ollut juuri minulle sopivaa hoitohevosta.
Olin tallilla käydessäni ehtinyt tutustumaan tallialueeseen ja niin monet kerrat nähnyt ne samat hevoset sekä pari hoitajaakin. Nyt kuitenkin kävellessäni karsinoiden ohitse, huomasin karsinoissa olevan hevosia, joita en ollut ennen nähnyt. Lähdin heti etsimään Sonjaa tallin toimistosta.
Kävelin erittäin reippaasti satulahuoneeseen ja näin toimiston oven olevan auki ja Sonja oli siellä. Kävelin toimistoon.
-Hei Sonja. Olen täällä taas, sanoin iloisesti ja naurahdin.
-No hei Eliza. Tulitko taas kyselemään hoitohevosta?
-Mistäpäs arvasit, tokaisin naiselle ja aloin nauraa.
Sonjakin alkoi nauraa iloisesti ja lähdimme katsomaan uusia hevosia.
-No niin, onhan meillä täällä peräti seitsemän uutta hevosta. On varaa valita.
Pyysin Sonjaa kertomaan uusista hevosista. Kävelimme karsinalta karsinalle ja Sonja kertoi hevosista ja saatoin jonkin kysymyksen vielä kysyä kyseisestä hevosesta, jonka karsinalla olimme.
Muutama hevosista nappasi, mutta jokin kuitenkin oli, että kyseinen hevonen ei jostain syystä sopinut minulle. Viimeisenä saavuimme ison puoliverisen karsinalle ja Sonja alkoi kertoa kyseisestä hevosesta. Nyökyttelin hymyillen Sonjan kertomalle ja kun Sonja lopetti, puhkesin puhumaan lyhyesti, mutta ytimekkäästi:
-Flora on minun hoitohevonen.
-Sehän vaan käy oikein hyvin. Eikun sitten vain hoitamaan Floraa. Taidatkin jo tietää, missä Floran varusteet ovat?
Tiesin kyllä ja sanoin sen Sonjalle. Hän lähti takaisin toimistoon omiin hommiinsa.
Kävin hakemassa Floran harjakorin karsinan edustalle. Sonja oli sanonut Floran olevan hoitaessa kiltti, että sen sai jättää vapaaksi karsinaan hoidon ajaksi. En siis laittanut Floraa kiinni, vaan otin korista pölyharjan ja menin reippaasti Floran karsinaan. Annoin tamman haistaa minua ja taputin tammaa ja aloitin harjaamisen. Harjasin ensin vasemman puolen kaulasta aloittaen ja siirtyen aina jalkoihin ja takajalkoihin asti. Sitten kiersin Floran kaulan alta tamman oikealle puolelle harjaamaan. Vaihdoin harjan pehmeään harjaan, jolla harjasin vielä Floran läpi ja puhdistin kaviot. Kavioiden puhdistuskin sujui moitteetta. Vein harjakorin satulahuoneeseen pois käytävältä kuleksimasta ja palasin hoitohevoseni luokse hanskat kädessä. Pujotin Floralle riimun päähän ja riimunnarun kiinnitin riimuun ja menimme ulos.
Ainakin osa maastotiestä oli valaistu, joten lähdimme kävelemään sinne. Flora käveli nätisti vieressäni. Pienessä mielessäni mietin, että heti Floran nähtyäni minulle oli tullut tunne, että tästä hevosesta tulee hoitohevoseni. Ja niin oli käynytkin. Havahduin mietteistäni ja taputin tammaa. Kävelimme vielä vähän matkaa eteenpäin ja käännyimme takaisin. Nyt tietäisin, mistä pääsisi maastoon ja tieltä haarautui polku, siitä menisimme varmasti joskus.
Pääsimme takaisin tallin pihaan ja ajattelin, että Flora voisi tykätä juoksennella maneesissa. Niinpä talutin tamman maneesin ovelle, pysähdyimme ja vihelsin. Jos maneesissa olisi joku, niin hän tietäisi jonkun olevan tulossa maneesiin ja mahdollisesti maneesissa oleva hevonen ei säikähtäisi. Toisin kuin jos yhtäkkiä avaisin maneesin ovet, voisi joku säikympi hevonen ainakin olla tuli hännän alla.
Maneesi olikin tyhjä, valojakaan ei ollut. Laitoin tietenkin maneesin ovet kiinni. Napsautin valot päälle ja laitettuani portin kiinni irrotin riimunnarun Floran riimusta. Tamma älysi tilanteen ja lähti ensin ravaamaan maneesia pitkin, nosti sitten laukan ja heitti parit pukit. Katsoin tamman menoa. Annoin tamman olla maneesissa irti noin kymmenen minuuttia, otin Floran kiinni ja kävelimme maneesin ympäri rauhallisesti muutaman kerran ennen kuin vein tamman talliin.
Talutin Floran omaan karsinaansa ja päästin tamman irti. Hain harjan ja kaviokoukun ja harjasin Floran huolellisesti sekä tarkistin kaviot. Suljin karsinan oven ja menin satulahuoneeseen.
Laitoin harjan ja kaviokoukun Floran harjakoriin ja vaihdoin Sonjan kanssa muutaman sanan. Lupasin tulla huomenna liikuttamaan Floran ja kerroin olleeni iloinen saadessani Floran hoitohevoseksi. Nappasin mukaani vielä leivänpalan, jonka antaisin Floralle.
Kävelin tamman karsinalle ja aukaisin oven. Laitoin leivän ruokakuppiin, rapsutin tammaa ja sanoin sillekin tulevani taas huomenna. Taputin Floraa vielä kevyesti. Suljin karsinan oven, katsoin hetken tyytyväisenä tammaa ja lähdin kävelemään autolle ja kohti kotia hoitamaan kissaa ja syömään. |
Vastaus:
Todella ihanaa, että Flora sai heti hoitajan tänne tullessaan! Florankin oli todella hyvä tutustua tallin ympäristöön. Saat 22v€
-Sonja |
|
| Nimi: Viivi |
30.12.2015 14:33 |
Astelin sisään melko tyhjään talliin. Täällä oli kuulma tammat ja varsat, sekä tuleva hoitohevoseni Ria, johon minut oltiin lähetetty tutustumaan. Suljin oven kohteliaasti perässäni ettei hyinen sää pääsisi vaikuttamaan lämpimään talliin. Kuulin muutaman hirnahduksen kuin tervetulotoivotuksen hevosilta. Lähdin kävelemään eteenpäin ohittaen muutaman karsinan, ennen kuin pääsin ovelle jossa luki "Royher Ria". Nostin katseeni ja näin kauniin ruskean tamman, jonka etujaloissa ja vasemmassa takajalassa oli polviin asti yltävät sukat (vai oliko se kinner?). Rialla oli kaunis valkoinen pää, ja valkeita täpliä vatsassa. Katselin tammaa hetken, kunnes tajusin tutustua hoitsuuni vähän paremmin. Menin muutamalla loikalla käytävän halki ja kaivoin Rian harjakorista ruskean karhean harjan. Sitten loikin uudelleen käytävän poikki ja avasin tamman karsinan varoen. Nopeasti poni nosti päänsä ja näytti aivan siltä kuin olisi juuri herännyt. Naurahdin.
"Hei tyttö. Olitko päiväunilla?" kysyin hyväntuulisesta ja kävelin sitten varmasti, mutten liian hyökkäävästi ponin luo.
Tuo kurotti kaulaansa hieman minua kohti varmasti yrittäen hamuilla taskuistani olemattomia herkkuja.
"Anteeksi, ei herkkuja tänään", rapsutin ponin kaulaa.
Ria käänsi päänsä pois ja alkoi sitten hamuilla maata etsien jäljelle jääneitä ruohonkorsia. Jatkoin tamman harjanjuuresta rapsuttamista ja aloin sitten harjata ponia. Ria pysyi karsinassa eikä edes meinannut tulla ovelle ja olin siitä iloinen. Vihdoin puolta ja harjasin senkin sileäksi ja kiiltäväksi. Poistuin karsinasta hakemaan kaviokoukun ja kuulin kolahduksen takaani. Käännyin välittömästi ympäri valmiina ottamaan tammaa kiinni harjasta, mutta Ria vain vilkuili käytävää normaalisti. Ponin kaviot eivät edes tulleet karsinan turverajan yli. Katsoin Riaa sivusilmällä kun aloin kaivamaan kaviokoukkua ja kun käännyin ympäri, poni jo melkein nukkui paikallaan. Hymy kaartui huulilleni.
Rapsutin Rian turpaa. Olin kyykistynyt maahan, jotta voisin tehdä niin. Ponin ylähuuli lerpsahteli hassusti ja sitten tämä irvisti minulle lopuksi. Aloin hihittää ponille.
"Sielläkö se meidän uusi hoitaja on?" kuulin tallinpitäjän, Sonjan äänen.
Käännyin katsomaan naista ja nousin ylös.
"Oletko kokeillut vielä taluttaa Riaa tai mitään?" Sonja kysyi.
"En, ajattelin vain tutustua siihen tänään", sanoin.
"Sittenhän se olisi loistavaa käydä taluttamassa Riaa! Se on niin kiltti poni ettei lähde käsistä, usko pois", Sonja vinkkasi silmää ja lähti kävelemään sitten ohitseni tallin päähän.
Katsoin naisen perään ja sitten Riaa, joka edelleen nukkui melkein paikoillaan. Hymyilin ja otin tämän riimun karsinan ovessa olevasta koukusta. Riimu oli basic musta ja vähän möhjäinen. Sen voisi vaikka harjata ennen päähän laittamista. Otin siis harjakorista vähän kovemman harjan ja aloin jynssätä riimua puhtaammaksi. Kun suurin irtolika oli poissa, laitoin harjan takaisin koriin ja pujotin sitten tammalle riimun päähän. Ria nosti päänsä ja vaikutti nyt enemmänkin intoa täynnä olevalta varsalta kuin väsyneeltä ponilta. Avasin karsinan oven sepposen selälleen ja lähdin sitten kävelemään kohti ovea josta olin tullut. Kavioiden kopse perässäni oli rauhoittava ja vaikka en pitänyt riimunarua niin kireällä kuin mahdollista, pystyin sentään kuulemaan ponin seuraavan minua. Kävelin ovelle ja pysähdyin Rian tehdessä samoin.
Kun aloin näprätä oven kanssa, Ria alkoi hamuilla takkiani ja töykkiä minua sitten vähän.
"Kärsivällisyyttä neiti hyvä", sanoin iloisesti ja näpräsin sitten oven auki.
Hyinen ilma pamahti vasten kasvojani, mutten antanut sen vaikuttaa. Kävelin hieman eteenpäin ja Ria käveli ulos hirnahtaen. Ihan kuin se leikkisi olevansa ylväs ori.
Kävelin tallipihalla Rian seuratessa minua ja välillä vähän heittäen takapäätään leikkien lumessa sillä välin kun minä katselin kenttiä ja tarhoja. Ria välillä vetäisi riimunnarua, mutta ei niin kovaa että se olisi lähtenyt käsistäni. Hetken tutkittuani paikkoja päätin viedä nyt vähän energiaa purkaneen Rian takaisin talliin. Talliin päästyäni otin tuolta riimun, laitoin sen takaisin koukkuun ja tunnustelin sitten olivatko hevosen jalat kenties märät. Tai selkä. Ria hamuili niskaani tunnustellessani tämän jalkoja.
Aloin jo ajatella, että minulla oli maailman paras hoitoponi. |
Vastaus:
Hienoa! :) Ria oli tänään todella kiltti, katsohan vain, että on ensikerrallakin! :D Saat nyt 21v€
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
30.12.2015 12:46 |
Tänään tulin tallille ja menin katsomaan Ufoa ja Spainia. Ufo tuli luokseni kun kutsuin sitä ja se laittoi pään karsinan oven eteen. Se kurkisteli kaltereiden välistä minua kun rapsutin sitä turvasta. Sitten menin katsomaan Spainia, uusi hoitsuni söi heinää ja katseli samalla ulos ikkunasta. Silloin tajusin että Ufo ahmatti oli syönyt heinänsä jo. Tänään en kuitenkaan mennyt ratsastamaan vaan piti siivota talin ympäristöä. Minulla oli mukana muovipussi ja hanskat jos joutuisin keräämään vaikka lasinsiruja. Kävelin ulos tallista ja näin maassa hieman kauraa ja heinää. Pihalla oli myös aika paljon karvoja ja lantaa joten päätin aloittaa siitä. Otin kottarit ja talikon ja rupesin siivoamaan niitä. Vein "roskat" sitten lantalaan jonka jälkeen laitoin talikon ja kottikärryt oikeille paikoilleen. Jatkoin matkaani ja silloin kentän viereisessä ojassa näin hieman muovipulloja, kuka olisi niin tyhmä että jättäisi ne sinne. Siivosin ne pois ja laitoin muovipussiin. Tammojen ja varsojen tallin edessä näin taas hieman heinää ja kauraa jotka päätin sitten siivota pois. Onneksi tammojen ja varsojenkin tallissa oli kottarit ja talikko joten sain nekin siivottua pois. Jatkoin roskien pois putsaamista ja pian olin saanut muovipussini täyteen. Heitin sen tallin roskikseen ja jatkoin etsimisreissuani. Huomasin että tarhat olivat aika likaisia joten päätin ottaa talikon ja kottikärryt ja ruveta siivoamaan. Ensimmäisessä tarhassa ei ollut niin paljon lantaa ja sen siivous meni nopeammin, mutta seuraavassa oli aika paljon ja yksin jos olisi siivonnut olisi varmasti mennyt ikuisuus. Silloin näin Sonjan kävelevän tallin tietä pitkin tammojen ja varsojen talliin. Huusin häntä ja pian Sonja oli tullut tarhoille asti.
-Mikä on hätänä? Hän kysyi.
-Onko sinulla mitään muuta tehtävää, voisimme siivota yhdessä tarhoja, sanoin.
-Ei minulla ole mitään, voisimme kyllä siivota yhdessä, Sonja sanoi.
Rupesimme sitten yhdessä siivoamaan tarhoja ja silloin työnteko meni nopeammin. Pian olimme siivonneet kaikki neljä tarhaa, joissakin oli ollut vähän vähemmän siivottavaa, joissain taas vähän enemmän.
-Kiitos avusta, nyt voin taas jatkaa itse, sanoin Sonjalle.
-Ole hyvä, Sonja sanoi ja jatkoi matkaansa tammojen ja varsojen tallille.
Vein ensin täydet kottarit lantalaan ja laitoin ne paikoilleen. Sitten jatkoin taas siivoamisreissuani. Löysin matkalla hieman papereita, pulloja ja askeja jotka vein sitten oikeisiin paikkoihin. Sitten päätin katsoa miltä tallin takana näytti ja huomasin aika paljon lasinsiruja. Otin hanskani ja uuden muovipussin esille ja laitoin lasinsirut pussiin. Näin myös hieman vanhoja nauloja jotka olisivat olleet vaara hevoselle. Siivosin kaikki löytämäni roskat ja laitoin ne erilaisiin roskiksiin. Kävin vielä katsomassa ettei ollut mitään muuta siivottavaa ja menin sitten ruunien ja orien talliin. Kävin katsomassa vielä Ufoa ja Spainia jotka molemmat puputtivat purua. Sonja tuli silloin talliin ja kysyi minulta olisiko minulla aikaa siivota vielä laitumet. Olihan minulla ja niin menimme yhdessä siivoamaan laitumet. Siinä kesti aika kauan mutta eihän minulla ollut mihinkään kiire joten siivosimme yhdessä. Kun viimeinen lantalasti oli saatu lantalaan Sonja kiitti minua ja sanoi että voin antaa hevosille porkkanat. Ufo ja Spain ilahtuivat siitä ja sitten sanoin heipat hevosille ja Sonjalle. Sitten lähdin tallista. Mitäköhän ensi kerralla tehdään? |
Vastaus:
Hienoa! Tallin ympäristö on nyt siisti, eikä hetkeen toivottavasti tarvitse siivota. :D Saat tästä 17v€
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
28.12.2015 14:21 |
Tänään maastoon Ufon kanssa ja kentällä ratsastamaan Spainin kanssa. Olin tuonut myös mukana kakkua koska olin pudonnut viime kerralla Ufolta. Menin talliin ja katsoin Ufoa. Se seisoi ikkunan vieressä ja katsoi ulos. Menin viemään kakun satulahuoneeseen jossa Sonja jo odottikin. Hän kysyi mitä kakkua olin tuonut ja vastasin: suklaakakkua! Menin hakemaan Ufon varusteet ja harjat ja vein ne Ufon boksin kohdalle. Menin boksiin ja sidoin Ufon kiinni. Rupesin harjaamaan sitä ja ajattelin kivaa reittiä jota voisin mennä maastossa. Kun olin harjannut putsasin kaviot ja laitoin varusteet. Sitten vein Ufon ulos ja nousin selkään. Ufo oli ihmeissään kun lähdettiinkin metsään eikä jääty kentälle pyörimään. Ufosta tuli heti tosi tyytyväisen näköinen. Minusta ja Ufosta oli todella hauskaa kävellä metsässä ja katsella lehtiä jotka leijuivat alas maahan. Vähän luntakin oli joka sai tunnelman todella jouluiseksi. Ufo käveli reippain askelin ja katseli joka suuntaan, siitä oli selvästi hauska olla maastossa. Yksi asia oli vain hieman väärin: maa oli todella kovaa joten laukkaa ei voitu yrittää. Mutta ei se minua haitannut, oli vain hauskaa kävellä metsätiellä. Sitten näin polun joka johti metsään. Käänsin Ufon polulle ja annoin Ufon kävellä hieman pitemmillä ohjilla. Kun Ufon näki lumisen oksan se hyökkäsi sen kimppuun ja rupesi rouskuttelemaan sitä. Pian se kuitenkin putosi ja Ufo näytti hyvin pettyneeltä, tai ainakin se tuntui siltä! Ufo käveli iloisesti eteenpäin ja rupesi tuijottamaan lintua joka lensi vierestämme. Kun lintu lensi pois Ufo leikki pelästyvänsä ja säpsähti. Se on kyllä aika hauska, ajattelin kun kävelimme polkua pitkin. Sitten tulimme kohtaan jossa oli kaksi polkua. En tiennyt kumman meidän olisi pitänyt valita mutta Ufo kääntyi vasemmalle. Annoin sen mennä sillä yleensä hevoset löytävät kotiin. Kävelimme polkua pitkin kunnes näimme että polku päättyi. Olimme päässeet pellolle! Ufo näytti tietävän minne meidän piti mennä ja kääntyi taas vasemmalle. En ollut lainkaan varma missä olimme mutta Ufo käveli päättäväisesti eteenpäin. Lopulta pääsimme siihen kohtaan jossa olimme ratsastaneet pellolla ja jossa Ufon oli kadonnut. Sitten tiesin tarkalleen mihin piti kääntyä jotta pääsisimme tallille. Kun pääsimme jälleen metsätielle Ufo innostui taas ja alkoi kävellä vähän nopeammin. Annoin Ufon kävellä loppumatkan pitemmillä ohjilla jotta se saisi vetää vähän henkeä. Kun pääsin kentälle nousin ratsailta ja kävelin Ufon kanssa talliin. Tästä ei kenties tullut mikään maailman pisin lenkki mutta ainakin Ufo viihtyi. Harjasin Ufon nopeasti ja sanoin sille heipat, sitten menin pesemään kuolaimet. Kun olin laittanut varusteet olin juuri menemässä hakemaan Spainia joka oli tarhassa kun huomasin että se oli jo sisällä. Sonja oli laittanut sille jo varusteet. Hän kertoi että halusi tehdä minulle yllätyksen joten sillä aikana kun olin ollut maastossa hän oli laittanut Spainin valmiiksi. Kiitin häntä ja otin Spainin kentälle jossa nousin satulaan. Lähdin kävelemään uraa pitkin ja hetken päästä otin ohjat. Lähdin raviin ja Spain meni supernätisti! Tein hieman ympyröitä ja taivutuksia ja sitten rupesin tekemään pohkeenväistöä. Ensin käynnissä jossa onnistui aika hyvin. Sitten kokeilin ravia jossa piti hieman kokeilla enemmän mutta pian Spain keskittyi todella hienosti. Taputin sitä ja mietin seuraavaa tehtävää. Päätin tehdä kolmikaarista kiemurauraa jonka keskeltä nostin laukan. Se onnistui aika hyvin vaikka Spain oli todella innoissaan. Annoin sen laukata pari kierrosta ilman mitään tehtävää josta se nautti todella paljon. Taputin Spainia joka ei vaikuttanut lainkaan väsyneeltä. Nousin ratsailta ja pystytin pari pientä estettä jotta Spain saisi hypätä vähän. Nousin takasin ratsaille ja lähdin laukassa kentän ympäri. Ohjasin Spainin esteille jossa oli mukana kaksi ristikkoa ja yksi aika iso pysty. Spain selvitti esteet leikiten isoilla loikilla ja meinasin jopa lentää selästä. Taputin Spainia tehtävän jälkeen ja annoin sen hypätä vielä kerran. Se otti tosi isoja loikkia verrattuna Ufoon ja tosi isoja loikkia verrattuna isoon Cellaan. Ravasin vielä hetken kentän ympäri ja siirsin sitten käyntiin. Taputin Spainia joka oli tosi tyytyväinen hyppyjen jälkeen. Kun kävelin kentän ympäri pihaan ajoi aika iso auto jota Spain vähän pelästyi. Onneksi se rauhoittui pian ja pääsin kääntämään kartoon. Taputin sitä ja nousin ratsailta. Pelottava auto oli ajanut pois ja Spain oli aivan rauhallinen. Se hinksutti päätä minua vasten ja seurasi kokoajan minua kun keräsin esteet pois. Sitten vein sen sisälle talliin. Otin Spainilta varusteet pois ja harjasin sen. Sitten sanoin sille heipat ja menin pesemään kuolaimet. Laitoin varusteet paikoilleen ja menin myös itse maistamaan kakkua. Kyllä se ihan hyvältä maistui, ainakin omasta mielestäni! Menin vielä katsomaan Ufoa ja Spainia jotka mutustivat molemmat heiniä jotka ne olivat saaneet. Sitten jätin tallin ja lähdin kohti parkkipaikkaa.
//Tästä tuli ehkä vähän sekava ja ratsastukset olivat ehkä vähä lyhyitä mutta oli vähän vaikea keskittyä kun vanhemmat tulivat kotiin:) |
Vastaus:
Hienoa! ja eihän se haittaa, pääasia että hepat saivat hieman liikuntaa, etenkin Spain. Saat 20v€
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
23.12.2015 15:00 |
| Tänään hyppäämään esteitä Ufon kanssa. Saavuin tallille äidin kyydillä ja kävelin sitten talliin. Menin katsomaan Ufoa joka oli kasvattanut aika pitkän talvikarvan. Se näytti aika söpöltä. Menin hakemaan sen varusteet ja harjat ja laitoin ne Ufon boksin oveen. Sitten menin sisälle boksiin ja sidoin Ufon kiinni. Ufo rupesi heti mutustelemaan taskuani, aivan kuin siellä olisi ollut jotain! Rupesin harjaamaan Ufoa joka katsoi kiinnostuneena ulos boksin kaltereiden välistä. Kun olin harjannut putsasin kaviot. Sitten laitoin varusteet päälle. Avasin oven ja kävelin Ufon kanssa ulos kentälle. Siellä pystytin muutaman ristikon ja yhden pystyn. Nousin ratsaille ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Ufo oli tänään pirteämpi kuin ennen, se käveli reippaammin ja katsoi joka suuntaan uudestaan ja uudestaan. Olin kuullut että jotkut hevoset tulivat pirteimmiksi kun oli kylmä joten en välittänyt siitä. Aloitin ratsastamisen ravaamalla uraa pitkin. ufo oli siinäkin aika pirteä ja yritti kokoajan mennä lujempaa. Lopulta Ufo rauhoittui ja kulki aika hyvin. Tein pari laukannostoa ja nekin onnistuivat aika hyvin. Sitten rupesin tulemaan esteille. Hyppäsin ensin ne kaksi ristikkoa ja käänsin sitten pystylle. Ufo kiihdytti aika paljon muuta pysyin onneksi kyydissä. Sitten tein hieman temponmuutoksia esteiden välissä. Kun tulin ristikoille Ufo meni ravissa, esteiden välissä yritin saada Ufon kulkemaan reippaassa ravissa mutta se ei oikein onnistunut. Ufo nimittäin halusi kulkea laukassa. Ristikoiden jälkeen yritin saada hitaan mutta kuitenkin kulkevan ravin jotta se pystyisi kuitenkin hyppäämään esteen vaikka se menikin hitaassa ravissa. Lopulta sain tämän onnistumaan ja pääsin taputtamaan Ufoa. Nousin ratsailta ja laitoin pari uutta estettä, nyt rata meni näin: ensin hypättiin samat ristikot ja sitten pysty jonka jälkeen oli toinen pysty, sitten hypättiin vielä yksi ristikko. Nousin ratsaille ja lähdin suorittamaan tehtävää. Ensin kaikki meni hyvin mutta sitten Ufo kiihdytti vauhtia ja hyppäsi kauhealla voimalla toisen pystyn joka sai minut lentämään irti satulasta. Laskeuduin maahan, yhä jalka jalustimessa jonka seurauksena oli se että Ufo lähti laukkaamaan minä heiluen mukana. Hetken päästä kenkäni irtosi ja se olikin onni, sillä muuten olisi voinut käydä huonosti. Jäin maahan makaamaan hetkeksi mutta silloin Ufo tuli luokseni. Se nuuski minua ja katsoi oliko minulle sattunut jotain. Taputin Ufoa ja nousin istumaan. Ufo oli niin söpö. Nousin uudelleen ratsaille ja lähdin yrittämään uudestaan. Ufo hyppäsi hienosti ristikot, pystyn muuta sama homma toistui toisella pystyllä tällä kertaa takerruin kiinni Ufon kaulaan mutta putosin lopulta maahan. Ufo laukkasi hetken esteiden ympäri mutta pysähtyi sitten, sen mielestä ei varmaan ollut kovin hauskaa laukata ilman ratsastajaa. Nousin taas ratsaille ja lähdin ratsastamaan kohti esteitä. Nyt meni paljon paremmin eikä Ufo rynnännyt ollenkaan. Taputin Ufoa radan jälkeen ja annoin sen kävellä pitkin ohjin hetken. Sen jälkeen annoin Ufon purkaa energiaansa laukkaamalla ympäri kenttää. En silloin totta kai ollut satulassa vaan olin noussut alas ja ottanut varusteet pois. Ufo näytti aika hauskalta kun se laukkasi kiitolaukkaa ympäri kenttää. Sitten otin sen kiinni, joka oli aika helppoa ja vein sen talliin. Harjasin Ufoa hetken ja päästin sen sitten irti. Pesin kuolaimet ja putsasin ne vielä liinalla hieman kiiltävemmiksi sillä ne olivat vähän likaiset. Sitten ristitin suitset ja laitoin satulan ja suitset satulahuoneeseen. Sitten katsoin vielä Ufoa ja sanoin sille heipat. Ensi kerralla pitää taas tuoda kakkua. |
Vastaus:
Hienoa! Muutama putoaminen tekee vain hyvää, siihen asti, kunnes oikeasti sattuu. saat 15v€, kakkua odotellessa! :)
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
21.12.2015 11:32 |
Tänään saavuin tallille taas äidin kyydillä. Menin talliin ja katsoin Ufoa. Se mututeli taas kerran heiniä. Menin hakemaan Ufon harjat sillä tänään oli tarkoitus juoksuttaa sitä. Menin sisälle sen karsinaan ja sidoin sen kiinni. Aloitin harjaamisen. Tämä päivä olikin jo aika lähellä joulua joten ajattelin tehdä tästä päivästä Ufolle "jouluspesiaalin". Harjasin Ufon ja putsasin sen kaviot. Sitten otin juoksutusliinan ja kävelin Ufon kanssa kentälle. Siellä käänsin Ufon ympyrälle ja annoin sen hetken kävellä vapaasti. Ufo olikin niin itsepäinen että se meni heti syömään kun en ollut varuillani. Sitten se oli todella vaikea saada pois syömästä ja jouduin maiskuttamaan, vetämään ja napsauttamaan juoksutusliinalla monta kertaa. Lopulta se luovutti ja tuli luokseni. Aloitin juoksuttamisen. Ufo meni oikein nätisti ravia ja pysähtyi kun halusin. Pyysin Ufon laukkaan ja sekin onnistui. Taputin Ufoa ja annoin sille hieman omenaa jota olin ottanut mukaan tallista. Vaihdoin suuntaa ja Ufo meni myös sinne suuntaan hyvin. Pysähtyminen oli vähän vaikeaa toiseen suuntaan sillä Ufo olisi mieluusti halunnut kävellä vain eteenpäin. Taputin Ufoa ja annoin sille omenan kun se oli pysähtynyt kiltisti. Sitten talutin sen talliin. Siellä tapasin onnekseni Sonjan.
-Onko täällä tonttulakkeja hevosille ja ihmisille? Kysyin Sonjalta.
-Kyllä täällä on, satulahuoneessa muistaakseni, Sonja vastasi.
Pyysin häntä pitämään Ufoa kun kävin hakemassa tonttulakit. Sitten otin jälleen Ufon ja vein sen ulos kentälle. Laitoin Ufolle tonttulakin jonka jälkeen minun oli pakko nauraa. Se näytti niin hauskalta. Ufo selvästi mietti miksi sillä on tonttulakki päässään mutta ryhdistäytyi sitten kun aloitin harjoittelun. Otin juoksutusliinan irti Ufosta ja suljin kentän portin. Sitten rupesin irtojuoksuttamaan pientä tonttuhevosta. Ufo ei enää ihmetellyt tonttulakkia lainkaan vaan ravasi kiltisti aivan kuin sillä ei olisi ollutkaan sitä. Kokeilin laukkaa jossa kesti hieman sillä Ufo meinasi kokoajan valua pois ympyrältä. Lopulta se onnistui ja pääsin kehumaan sitä. Silloin Sonja tuli kentälle katsomaan touhujamme. Hän näytti ihmettelevältä mutta minä en kertonut mitään siitä mitä minä ja Ufo teimme.
-Saat kohta tulla katsomaan taas, sanoin ja jatkoin harjoittelua.
Kun Ufo oli osasi minun mielestäni kaiken hyvin menin takasin talliin Ufon kanssa.
-Voitko pitää Ufoa hieman? Missä muuten on joululevyt? Kysyin Sonjalta.
-Kyllä minä Ufoa voin pitää, muuta miksi tarvitset joululevyjä? Sonja kysyi.
-Se on salaisuus, sanoin.
-Hyvä on, joululevyt ovat myöskin satulahuoneen kaapissa, Sonja vastasi.
-Hyvä, kiitos, menen hakemaan ne nyt.
Juoksin hakemaan joululevyt ja otin sitten Ufon ja menin taas kentälle. Onneksi kentällä oli radio, muuten mikään ei olisi onnistunut. Valitsin yhden joulukappaleen ja laitoin levyn radioon. Sonja tuli silloin kentälle juuri oikeaan aikaan.
-Tervetuloa minun ja Ufon "joulujuhliin", sanoin Sonjalle.
Sonja näytti ällistyneeltä muuta istuutui tuoliin joka oli kentän vieressä. Pistin radion päälle ja sieltä alkoi kuulua iloista joulumusiikkia. Annoin Ufon kävellä ympärilläni ja sitten pyysin sen raviin. Ufo totteli todella hyvin, aivan kuin se olisi tiennyt että nyt oli show. Ufo nosti laukan ja vaihtoi vielä suunnankin. Sitten kun sanoin sille "stop" se pysähtyi kuin seinään. Sonja taputti. Hän näytti tyytyväiseltä.
-Todella hienosti sait Ufon menemään, hän sanoi.
-En nyt tiedä, alussa oli vaikeaa, selitin samalla kun annoin Ufon syödä omenaa kädestäni.
-On minulla vielä yksi pieni yllätys, sanoin ja viitoin Sonjan seuraamaan.
Tallissa hoidin Ufon pois ja taputin sitä. Sitten menin ratsastuskassini kohdalle ja otin sieltä kisoista saamani riimun. Näytin sen Ufolle joka nuuski sitä ihmeissään. Laitoin riimun Ufolle ja se sopi todella hyvin sille. Ufosta tuli niin söpö jouluheppa. Sitten menin pesemään suitset ja satulan. Kun olin laittanut ne paikoilleen kerroin Sonjalle että voin auttaa häntä karsinoiden siivouksessa. Sonja tuli todella iloiseksi ja niin siivosimme kaikki karsinat, vaikka siinä kestikin aika kauan. Kun olimme valmiit Sonja kiitti avustani ja sitten sanoin heipat hänelle ja hevosille. Tänään oli ollut oikein kiva päivä tallilla, niin kuin aina on mutta silti:).
//Anteeksi että muutan kaikki tehtävät melkein tällaiseksi mielikuvitusleikiksi, on vaan niin kiva keksiä tällaisia:). |
Vastaus:
Hienoa! Ja eihän se nyt mitään haittaa, on hauskaa lukea sellaista! Saat 19v€ :D
-Sonja |
|
| Nimi: Ronja |
17.12.2015 15:35 |
Kerron nyt harjoituksistani Cellalla.
Saavuin tallille ja menin heti katsomaan Cellaa. Se mutusteli heinää eikä näyttänyt välittävän lainkaan siitä kun minä tulin. Menin hakemaan sen varusteet ja menin sen karsinaan. Sidoin sen kiinni ja otin kumisuan. Kerroin Cellalle että tänään harjoitellaan kisaa mutta eise siitä kovin paljon välittänyt. Harjasin Cellan ja laitoin sille varusteet. Sitten menin sen kanssa ulos kentälle. Laitoin pari estettä, ehkä jotain viisi jotka olivat tasan 110centtiä. Nousin ratsaille ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Hetken päästä otin ohjat ja lähdin raviin. Tein pari laukannostoa ja rupesin sitten menemään estettä. Hyppäsin aluksi kaksi estettä peräkkäin jonka jälkeen Cella lähti rynnistämään eteenpäin. Pidätin sitä ja sain sen sitten lopulta hieman rauhoittumaan. Kokeilin uudestaan ja nyt meni hieman paremmin. Kolmas kerta meni samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla ja olin lopulta jopa luovuttamassa kunnes päätin että en voi luovuttaa ennen kisoja! Kokeilin vielä kerran ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia. Taputin Cellaa, olisin voinut jatkaa taputtamista vaikka kuinka kauan mutta olihan minun pakko harjoitella. Seuraava tehtävä oli radan hyppääminen. Esteitä oli viisi ja yritän nyt selittä kuinka ne laitoin: ensin hypättiin ne samat kaksi estettä niin kuin ensimmäisessä tehtävässä, sitten käännettiin niin että hypättiin taas kaksi estettä ja sitten laukattiin hetki ja hypättiin vielä yksi este. Cella oli innoissaan ja pärski kun tein voltin ja aloitin radan. Kaksi ensimmäistä estettä se hyppäsi kauhealla vauhdilla mutta rauhoittui sitten toisille esteille. Viimeinen este sujui todella hyvin ja pääsin taputtamaan Cellaa. Annoin sen kävellä hetken pitkillä ohjilla ja sitten nousin ratsailta. Laitoin neljä uutta estettä niin että esteitäoli yhdeksän. Muunsin hieman rataa niin että alku oli sama mutta hypättiin kolme estettä kahden sijaan. Sitten tultiin kokorataleikkaa jossa oli kaksi estettä, sitten käännettiin kahdelle ensimmäiselle esteelle ja hypättiin vielä ne. Cella oli aluksi todella vauhdikas ja hyppäsi kaksi ensimmäistä estettä niin nopeasti että meinasin lentää selästä. Hidastin hieman ja pian Cella laukkasi oikein nätisti kolmoissarjan. Sitten käänsin todella nopeasti kahdelle seuraavalle esteelle jotka sujuivat aika lailla hyvin. Sitten tuli todella salamannopea käännös josta Cella kuitenkin selviytyi hyvin, lopuksi taputin sitä, Cella oli tehnyt kyllä todella hyvän työn. Sitten harjoittelin vielä nopeasti laukkaamista jota tarvittiin radalla. Sitten hyppäsin vielä kertaalleen radan ja nyt meni todella hyvin. Sitten ravasin vielä loppuravit ja sitten siirsin käyntiin. Käänsin kaartoon ja nousin ratsailta. Korjasin radan pois jossa kesti hieman aikaa mutta kuka siitä välitti. Sitten vein Cellan talliin ja riisuin siltä varusteet pois. Harjasin Cellan kunnolla ja päästin sen lopuksi vapaaksi. Pesin kuolaimet ja putsasin hieman suitsia ja satulaa. Pitihän varusteet olla hienoja kisoihin. Sitten sanoin vielä heipat Cellalle ja Ufolle joka söi heinää tyytyväisenä. Kun olin kävelemässä parkkipaikalle, jossa äitini odottikin ajattelin vain yhtä asiaa: mitenköhän kisoissa sujuu? |
|
| Nimi: Ronja |
15.12.2015 14:43 |
| Tänään oli tarkoitus leikkiä näyttelyä Ufon kanssa, joka ei voinut olla kovin rankkaa edes pienelle (hieman) laiskalle issikalle. Olin tehnyt kotona valmiiksi ruusukkeen jonka antaisin sitten Ufolle kun se oli ollut hienosti näyttelyssä. Tulin tallille ja otin Ufon harjat ja laitoin ne Ufon boksin eteen. Menin sen boksiin ja sidoin sen kiinni. Ufo olikin pyörinyt mudassa ja oli nyt aivan rapainen. Aivan kuin se olisi tiennyt että tänään oli "näyttely". Rupesin harjaamaan rapaista issikkaa ja yritin saada sen mahdollisemman kiiltäväksi. Harjasin molemmat puolet kumisualla ja selvitin loput pölyharjalla. Olen ollut mukana sellaisessa että mutapaakut jäävät karvan sisään eivätkä sitten lähde pois ollenkaan... Mutta onneksi sama ei toistunut Ufon kanssa. Rupesin selvittämään Ufon harjaa joka oli yhtä sotkuinen kuin kaikki muukin oli ollut Ufossa ennen kuin minä tulin pelastamaan päivän:). Onneksi Ufon harja ja häntä oli aika helppoa selvittää ja pian issikan jouhet ja karva kiilsivät. Olin tyytyväinen. Harjasin Ufon jalat ja otin kaviot ja sitten olikin jäljellä vielä letittäminen. Rupesin letittämään Ufon harjaa mutta se olikin viisas ja nosti pään ylös. En ollut varuillani ja käteni lipsahtivat Ufon harjasta. Koko letti purkautui ja piti yrittää uudestaan. Kokeilin uudestaan mutta sama toistui. Olin juuri aloittamassa uudestaan kun keksin idean. Menin rehuvarastoon ja nappasin sieltä pari omenaa. Tulin takaisin ja rupesin letittämään uudestaan. Annoin Ufon syödä omenaa sillä aikaa kun letitin. Se söi omenan nopeasti mutta rupesi pian etsimään lisää purun joukosta. Kun olin letittänyt laitoin Ufon hienoja kisarusetteja loppuun, sitten siirryin häntään. En ollut varma pitäisikö häntäkin letittää mutta lopulta päätin että ei. Harjasin hännän mahdollisemman kiiltäväksi. Sitten olin valmis ja talutin Ufon kentälle. Sonja oli siellä juuri sopivasti ja kysyin haluaisiko hän nähdä pienen näyttelyn. Hän halusi joten ohjasin hänet istumaan tuolille joka oli kentän vieressä. En ole koskaan nähnyt oikeaa hevosnäyttelyä joten yritin muistaa mitä eräässä heppakerhossa oli sanottu näyttelyistä. Tein kolmion puomeista ja käänsin Ufon viereeni. Siten kävelin Ufon kanssa kolmion ympäri. Ufo ei aluksi ymmärtänyt tarkoitusta kävellä kolmion ympäri mutta lopulta se päätti kuitenkin totella. Ravasin vielä kolmion ympäri ja pysäytin Ufon kolmion viereen niin kuin heppakerhossa oli näyttelyistä sanottu. Sonja tuli katsomaan Ufoa ja totesi sitten että Ufo oli oikein komea näky. Sitten Sonja kiinnitti vielä ruusukkeen Ufon riimunnaruun. Kiitin ja ravasin Ufon kanssa talliin. En halunnut ottaa lettejä vielä pois joten jätin ne sille. Harjasin vielä vähän Ufoa ja päästin sen sitten vapaaksi. Ruusukkeen jätin Ufon harjapakkiin kiinni heilumaan, se näytti kyllä aika hienolta. Lopuksi menin keräämään puomit pois kentältä. Sitten lähdin tallilta. Mitkään oikeat näyttelyt ne eivät olleet mutta ainakin meillä oli hauskaa! |
Vastaus:
Hyvä että oli hauskaa! Vähän pidempään olisi voinut pyöriä siellä kentällä ja niin edelleen, mutta ei se mitään! :) Saat 14v€
-Sonja |
|
¤ Tämä on virtuaalitalli ~ This is a sim game stable ¤
|
