Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

¤ Tämä on virtuaalitalli ~ This is a sim game stable ¤

Hoitotarinat

Tarinat  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Eliza

13.11.2016 15:54
Viikonlopun aikana olin siivoillut hieman kotona ja saanut korjattua toiset housut. Lauantaina se oli ollut helppoa ja ompelukone oli toiminut hyvin. Mutta sunnuntaina korjatessani vielä samoja housuja se ei ollutkaan enää niin helppoa. Ompelukone oli jurnuttanut jotain ja tehnyt ihme sutturoita. Pari sutturaa piti purkaakin. Sain paikan ommeltua muuten hyvin ja sen jälkeen huomasin pienen, melko mitättömän sutturan, mutta annoin sen olla. Olihan se nurjalla puolella eikä näkyisi mihinkään eikä se vaikuttaisi housujen käyttämiseen millään lailla. Housujen korjaamisen lisäksi olin suunnitellut ratsastavani molemmat hevoseni. Caruson kanssa kävisin maastoesteillä ja Skyn kanssa pohkeenväistöä ja ehkä hieman pujottelua. Tänään ei onneksi satanut vettä ja suht kuiva maa, sateen jälkeen olisi huono hypätä maastossa. Olin myös virkeä ja minulla oli hyvä olo, joten seuraavaksi lähdin tallille.


Sonja oli palannut lomalta ja Sirukin oli tallissa. Tervehdin molempia. Siru oli harjaamassa hevostaan Fireä, joka kyhnytti turpaansa Sirun kylkeen. Sonja taas oli satulahuoneessa siivoamassa. Minä taas otin Caruson riimunnarun ja lähdin hakemaan ponia tarhasta.


Mikä näky minua olikaan vastassa: Caruso oli piehtaroinut ja loimi ei ollut enää vihreä, vaan ruskea ja ihan mutainen, kiva. Loimi näytti kuitenkin ensisilmäyksellä ehjältä, mikä taas oli hyvä. Mielummin likainen kuin rikki. Helpompi loimi oli pestä kuin korjata, vaikka ei sekään mikään mahdottomuus ollut.
Menin tarhaan ja rapsutin Skyta, joka tunki luokseni. Sen loimi oli sentään suht puhdas. Kyllähän se nyt tietysti tarhassa vähän likaantuu, mutta Sky ei ollut sentään piehtaroinut. Että Skyn loimi ei niin likainen ollut kuin Caruson.
Tuuppasin Skyta vähän kauemmaksi, kun se puski niin lähelle. Laitoin narun kiinni Caruson riimuun ja lähdin taluttamaan ponia talliin. Käännyin tietysti laittamaan langat kiinni, mutta turhaanpa niitä kiinni laitoin, kun ei tarhassa ollut ketään! Käännyin ja huomasin Skyn juoksentelevan tallin pihassa. Ei kun äkkiä Caruso tarhaan, langat kiinni ja Skyn jahtaamiseen. Tamma taisi oikein nauttia tästä, että menin sen perässä, kun laukkasi ympäriinsä ja heitti pukin, jonka jälkeen matka jatkui. Skylla tosiaan näytti olevan hurjan hauskaa, mutta minulla ei. Enpähän saanut tammaa kiinni, joten menin pikaisesti käymään tallissa. Olin miltei törmätä Sonjaan.
-Sinullahan on kiire, missä palaa.
-Sky on irti enkä saa sitä kiinni.
Sonja lähti saman tien pihalle ja kävin hakemassa kauraa sankoon ja sankon kanssa pihalle. Myös Siru tuli meidän avuksi. Sonja sai Skyn kiinni ja tamma oli vastahakoinen jäämään kiinni. Teimme sitten niin, että Sonja piti Skyta sillä välin, kun minä otin Caruson ja talutin ponin pois tarhasta. Sonja talutti Skyn tarhaan ja suljin langat. Päästettyään Skyn irti Sonja pujahti aidan ali ja menimme kaikki neljä talliin. Jahka olin liikuttanut Caruson, saisi Sonja tulla taas avuksi kun haen Skyn tarhasta ja vien Caruson tarhaan. Ihan varmuuden vuoksi, ettei Sky pääse taas vapaaksi.


Talutin Caruson karsinaan ja päästin tämän irti. Otin loimen pois ja lähdin viemään sitä pesuun samalla, kun hakisin harjat. Caruso alkoi heti pissille lähtiessäni karsinalta.
Tullessani harjapakin ja omien varusteideni kanssa Caruson karsinalle poni oli ensin nuolemassa suolakiveä ja sitten poni joi vettä. Menin karsinaan harja kädessäni ja Caruso pärskytti vettä minunkin päälle.
-Kiitos kovasti, onneksi en tämän pahemmin kastunut.
Harjasin Caruson huolellisesti, poni ei kuitenkaan ollut likainen, olihan sillä ollut loimi. Siksipä kevyt harjaus riitti ja puhdistin kaviot. Laitoin suojat Caruson etusiin ja lähdin satulahuoneeseen. Laitoin harjapakin hyllylle ja poimin mukaani estesatulan ja suitset. Palasin Caruson luokse.
Ripustin suitset koukkuun hetkeksi ja menin satuloimaan ponin. Nostin satulan selkään ja kiinnitin vyön. Jos minulla olisi jossakin vaiheessa ylimääräistä rahaa, voisin ehkä ostaa hevosten satulavöihin pehmusteet. Mutta edelleen minun piti maksaa hevosten madotukset ja tämän kuun tallivuokra.
Satuloimisen jälkeen laitoin Carusolle suitset, kunhan olin ensin lämmittänyt kuolaimia. Caruso kolisteli ja mutusteli kuolaimia laittaessani hihnoja kiinni. Turparemmin kiinni laittaminen oli hieman hankalaa, koska poni mutusteli edelleen kuolainta. Saatuani remmin kiinni varustin itseni kypärällä, raipalla ja fleecehanskoilla. Lähdin taluttamaan Carusoa ulos.
Ollessamme vielä tallin käytävällä Caruso säpsähti jotain ihan kunnolla oli miltei sammakko asennossa, siis sillein takajalat harallaan. Rauhoittelin ponia ja tämä kokosi itsensä ja pääsimme tallin ovesta ulos. Suljin oven perässämme ja talutin ponin kentälle.


Kiristin vyön ja ratsauduin. Lämmittelisimme kentällä hetken, niin olisi kivempi hypätä maastossa. Muutaman käyntikierroksen jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja teimme muutaman pysähdyksen. Caruso oli reipas ja vaati siksi kunnon pidätteet. Caruso pysähtyi kuitenkin nojatessani reilusti taakse, istumalla syvemmällä satulassa ja tekemällä puolipidätteen. Hölläsin ohjasta ja jatkoimme noin puoli kierrosta käynnissä ja siirryimme raviin. Tunsin istuntani olevan oikein hyvä. Istuin pystyssä, kantapäät olivat hyvin alhaalla ja myötäsin oikein hyvin. Caruso oli reipas ja kevennykseni myös. Ratsastus tuntui oikein hyvältä.
Siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan ratsastamalla kentän poikki. Siirryimme heti takaisin raviin ja ratsastimme muutaman voltin satunnaisiin kohtiin. Hidastin Caruson käyntiin ja kuljimme käynnissä kentän ympäri vielä muutaman kierroksen. Ohjasin ponin pois kentältä kohti maastoa.


Kävelimme reipasta tahtia maastotiellä. Muutaman sadan metrin jälkeen käännyimme estereitille. Päätimme hypätä pienempiä esteitä, ei mitään 90 cm.
Siinä oli sellainen kohta, jossa mahtui hyvin tekemään voltin. Siirsin Caruson raviin ja voltille. Parin voltin jälkeen pyysin Carusoo nostamaan laukan ja sehän sujui. Caruson harja vain hulmusi ponin laukatessa. Laukka oli energistä ja pyörivää. Käänsin Caruson kohti ensimmäistä tukkia. Poni hyppäsi sen kovin tottuneesti, vaikka emme kauheasti olleet hypänneet maastoesteitä. Seuraavana hyppäsimme matalan pöydän ja toisen tukin. Eteemme tuli rengaseste, jolla Caruso epäröi. Se jännittyi selvästi niskastaan. Laukkasimme koko ajan estettä kohti, mutta liikuttelin hieman ohjia ja kannustin ponia eteenpäin pohkeilla. Caruso kuitenkin hyppäsi rengasesteen yli ja rapsutin ponia laukan lomassa. Seuraavana hyppäsimme haudan, jolla tuli totaalinen kieltäytyminen. Käänsin ponin tulosuuntaan ja yritimme uudestaan. Vaikka kuinka kannustin Carusoa, se ei suostunut hyppäämään hautaa. Vielä vain kannustin ja kannustin, annoin pohkeita ja äänellä. Käytin hieman raippaa ja poni hyppäsi haudan yli tasajaloin. Kummallinen hyppy, jossa hieman horjahdin, mutta hyppäsipä kuitenkin. Laukkasimme eteenpäin. Seuraavaksi tuli alashyppy veteen, tukki vedessä ja ylöshyppy. En sitten yhtään tykännyt alashypyistä, mutta menköön nyt. Ehkä siksi en tykännyt alashypyistä, koska nojasin aina liikaa eteen niissä. Nyt taas nojasin ehkä liikaa taakse, toivon mukaan en vetänyt Carusoa ainakaan kauheasti suusta. Vedessä kaikki meni hyvin ja ylöshyppy oli helppo. Hyppäsimme vielä muutamia esteitä, kuten risuesteen, talon ja laavun. Käännyimme takaisinpäin ja hyppäsimme samat esteet. Hauta tuotti vieläkin ongelmia, mutta rengaseste ei. Ravasimme tallia kohti ja hieman reilu sataa metriä ennen tallia hidastin Caruson käyntiin ja jatkoimme käynnissä tallille.
Tallin pihassa jalkauduin ja talutin Caruson talliin.


Riisuin ponilta varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Nostin satulan telineelle ja pesin kuolaimet. Niputin suitset ja laitoin ne paikoilleen. Otin kypärän päästäni ja tungin kypärän ja raipan kaappiini ja menin harjaamaan Caruson.


Harjasin ponin pikaisesti otettuani ensin suojat pois jaloista ja puhdistin myös kaviot. Kello oli sen verran, että voisin viedä Caruson vielä hetkeksi tarhaan. Kävin pyytämässä Sonjan avukseni, että Sky ei karkaisi taas. Kävelimme yhtä matkaa tarhalle.


Tarkoitukseni oli liikuttaa myös Sky, mutta minulla olikin vielä muuta tekemistä kotona, kun huomenna alkaisi työssäoppiminen. Skyn liikutus saisi siis jäädä toiseen kertaan.
Sonja vahti portilla, ettei Sky karkaa. Sillä välin talutin Caruson tarhaan ja irrotin riimunnarun. Tulin pois tarhasta ja kävelimme talliin.


Tallissa ripustin narun karsinan oveen ja aloin harjata suojia. Niputin suojat ja vein pakin satulahuoneeseen. Vaihdoin kengät maihareihin ja vaihdoin myös hanskat. Laitoin huivin kaulaan ja lähdin kotiin. Käväisin vielä tarhalla tarjoamassa Skylle ja Carusolle leivän käntyt.

Vastaus:

Hyvin se meni! Olisin odottanut haudalle kieltäytymistä miltei jokaisen hevosen kohdalla. Caruson ratsastus oli hyvin yksitoikkoista, se voisi olla monipuolisempaa, mutta ymmärrän hyvin, olet kirjoittanut todella hyvin tähän mennessä.
Selvästi muuten huomaa, että sinä olet kirjoittamassa. Kun sivusilmällä katsoo tarinaa ulkoa, niin joka paikassa näkyy C-kirjain, se on jokseenkin hyvittavaa. :D
Saat 9 ja 42v€
-Sonja

Nimi: Siru

02.11.2016 19:51
Olen jo hetken aikaa miettinyt Firen ruunausta. Se olisi helpompaa kaikille, eikä Fireä ole muutenkaan tarkoitettu siitokseen. Näin Fire olisi myös luultavimmin rauhallisempi ja helpompi ratsastaa ja käsitellä. Ratsastaisin sillä nyt kevyesti vielä ennen ruunausta ja pientä sairaslomaa.
Menin heti tallille koulusta päästyäni, koska pimeä tulee jo ennen viittä nykyään. Tiet olivat jo melko liukkaat, onneksi tallin piha tuskin on niin liukas. Puistelin kengät tömistelemällä oven ulkopuolelle ja astuin talliin sisään. Menin varustehuoneeseen ja huomasin Firen mustan fleeceloimen kuivaustelineessä. Kokeilin oliko se kuiva, ja laitoin sen omalle paikalleen. En tiedä kuinka se oli märkä, mutta eipä sillä varmaan juuri mitään merkitystä ole. Otin harjakorin kaapista ja vein Firen karsinan eteen. Samalla otin karsinan koukusta Firen nahkariimun sekä ketjunarun ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Talutin oriin sisälle sen karsinaan ja harjasin jalat ja selvitin harjan ja hännän. putsasin myös kaviot samassa. Otin loimen pois ja taittelin sen nätisti ja laitoin satulatelineeseen roikkumaan. Seuraavaksi kävin ponin läpi pölärillä ja sen jälkeen kumisualla dandyn kera. Harjasin myös pään, ja menin varustehuoneeseen vieden loimen samalla hetkeksi kuivumaan, vaikka ei se niin märkä ollutkaan. Otin suitset sekä kypärän ja raipan ja menin takaisin karsinalle. Ripustin suitset koukkuun ja otin suojat harjakorista ja laitoin ne Firen jalkoihin. Laitoin kypärän päähän ja suitset Firelle. Fire teki sen minulle mahdollisimman vaikeaksi, eikä avannut suutaan ja nosti päänsä hyvin korkealle. Hetken kuluttua lahjoin ponin kuitenkin herkulla ja sain suitset sen päähän. Otin ohjat kaulalta ja lähdin maneesiin ponin kanssa.


Nousin Firen selkään jakkaralta ja asetuin oikealle kohdalle istumaan. Yritin keskittyä tasapainoon ja istuntaan mahdollisimman hyvin tällä kertaa. Ohjasin ponin oikeaan kierrokseen ja aluksi kävelimme aivan rennosti ohjat pitkinä. SIlloin en itsekään juuri vielä työstänyt istuntaani. Kävelimme muutaman kierroksen pitkin ohjin. Keräsin pian ohjat ja korjasin selkäni suoraksi ja kädet ja jalat paikoilleen. Aloitimme kevyillä pysähdyksillä. Pysäyttelin Fireä satunnaisesti tehden ensin puolipidätteen, ja sitten annoin selkeän jarrutuksen. Muutamien toistojen jälkeen tein suoraan ilman puolipidätteitä. Vaihdoin suunnan ja tein samaa vasempaan kierrokseen. Vähän väliä huomasin ryhtini kadonneen ja korjasin sitä jatkuvasti. Pitäisi päästä valvovan silmän alle joku kerta. Seuraavaksi otin ravin ja istuin syvälle, ja yritin pitää istuntani hyvänä ja etenkin käsiä paikallaan. Fire ravasi todella nätisti ja rennon oloisena, mutta kuitenkin tarpeeksi reippaasti. Firen ravi on todella mukavaa, siinä on niin helppo istua, kun en juuri pomputa. Ravasin kierroksen ja siirsin takaisin käyntiin. Aloin sitten ravaamaan aina pääty-ympyröitä ja kävelin pitkät sivut. Fire ravasi oikein mallikkaasti lähes koko ajan, välillä vain meinasi pudottaa käyntiin, tai nostaa laukkaa, mutta sain sen silti pidettyä vaaditussa askellajissa. Hetken kuluttua vaihdoin taas suunnan ja tein samaa tehtävää hetken aikaa. Sen lopetettuani nostin laukan ja laukkasin kierroksen. Fire meni hyvin hallitusti, muutaman kerran peppu kyllä nousi hitusen verran, mutta eipä siinä mitään, kehittää ainakin tasapainoa! Laukattuamme kierroksen vaihdoin suuntaa ja laukkasimme toiseen suuntaan vielä kierroksen. Nyt tein samaa tehtävää laukaten pääty-ympyrät ja ravaten pitkät sivut. Fire meni hyvin, mutta aina kun nostin laukan, niin Fire heitti perää. Pysyin kuitenkin koko ajan kyydissä hyvin, mutta istunta aina heittelehti pukin jälkeen enkä aina muistanut korjata sitä heti. Tein sitä hetken aikaa tähän suuntaan ja lopuksi vaihdoin vielä kerran suunnan ja tein hetken siihen suuntaan. Lopuksi ravasin vielä hetken aikaa pitkin ohjin ja kävelin loppukäynnit. Olin ratsastanut varmaan noin 30-40 minuuttia.
Tulin alas ratsailta ja otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan ponia omalle karsinalleen. Tänään Fire meni yllättävän hyvin. Pitää jatkossa vertailla satulalla ja satulatta ratsastusta, vika voi myös hyvin olla satulassa. Vaihdoin suitset riimuun ja otin suojat pois. Harjasin ponin läpikotaisin nopeasti pölärillä ja putsasin kaviot. Otin riimun pois ja menin viemään varusteita satlariin ja näin siellä Sonjan.


-Hei. MIksi Firen fleece oli kastunut?
-Fire oli loikoillut se ja toppis päällä lumessa, mutta toppis oli sitten jotenkin taittunut niin, että se makoili vain fleecen päällä. Laitoin sen sitten kuivumaan, eiköhän se ole jo kuiva.
-Aivan, okei. Otinkin sen jo kaappiini talteen.
-Noniin, hyvä.
-Olen muuten miettinyt äidin kanssa Firen ruunausta… Se olisi kaikkien kannalta helpointa. Lähetän sinulle sähköpostia myöhemmin?
-Niin, se on kyllä totta. Olisi tarhauskin helpompaa! Ja joo, katsotaan tätä sitten myöhemmin tarkemmin.
-Okei, hyvä. Fireä ei muuten tarvitse enää viedä ulos.
-Ok!


Ulkona oli jo todella hämärä, kello oli piakkoin viisi. Soitin äidin hakemaan, ja hän tulikin viiden minuutin sisällä.

Vastaus:

Hyvä, melko lyhyehkö tarina, mutta ei se haittaa. Pitää myös pyytää satulansovittajaa käymään, ja miettiä sitten onko satulat hyviä Firelle.
Näin muutaman virheen tekstissä, esimerkiksi isot ja pienet kirjaimet vaihtelivat välillä paikkojaan, ja yksi pieni kirjoitusvirhe. Saat siis 9+ tar4inasta ja 31v€.
-Sonja

Nimi: Eliza

26.10.2016 13:59
Tänään minulla oli jotenkin tarmokas olo. Kaikki muut vielä nukkuivat tässä huushollissa, kissat mukaan lukien, mutta minä olin pirteänä jo laittanut aiemmin kissoille ruokaa ja juuri tyhjensin astianpesukoneen ja laitoin sen päälle ladattuani sinne uudet tiskit. Tänä päivänä minulla olisi lisäksi ohjelmassa tietenkin tallille meno, mutta sen lisäksi housujen korjaaminen, ja niitähän riitti. Kaikista parhainta se oli tehdä luonnonvalossa, joten aloitin homman. Se ei ollut maailman mukavinta hommaa, kun housut hajosivat tietysti vaikeimmasta kohdasta eli haaruksista ja paikka ei tahtonut asettua tai ompelukone halusi taas jurnuttaa jotakin. Itse asiassa, paikan kanssa ei tarvinnut juurikaan tapella. Se asettui nätisti eikä sitä tarvinnut kovin kummoisesti asetella. Seuraavana hain ompelukoneen kaapista ja aloin tappelemaan sen kanssa. Mutta yllättäen, se suostui tänään yhteistyöhön ja ompeli hyvin. Muutamassa minuutissa olin saanut toisen paikan ommeltua. Vedin housut pois paininjalan alta ja aloin asetella toista paikkaa, joka myös asettui hyvin. Ja eikun ompelemaan. Kone jurnutti vähän, mutta sain vian pian selville ja taas ommeltiin. Sainpahan edes yhdet ehjät housut ratsastushousujen lisäksi. Mutta täytyi kyllä todeta, että ratsastushousut olivat maailman parhaiten ainakin minulle istuvat ja mukavimmat housut. Voisin käyttää ratsastushousuja aina.
Nyt, kun olin saanut housut ommeltua, niin päätin seuraavaksi lähteä tallille. Olisihan minulla tietysti lisää housuja korjattavana, ne olisikin vaikeampi korjata. Lisäksi minulla olisi kirjastossa käyminen ja ainaisen portfolion jatkaminen, mutta ne saivat odottaa huomiseen. Huomenna ehtisin käydä siellä kirjastossa ja luultavasti minulla olisi vielä paljon aikaa jatkaa portfoliota. Kiskoin ratsastushousut jalkaani ja laitoin hupparin päälle. Keräsin laukkuuni jugurtin ja vesipullon sekä pari heijastinta. Puhelimen tungin taskuuni ja avaimet ripustin kaulaan, ne olisivat siis minulla nykyisin kaulanauhassa. Takkia en tarvinnut vieläkään. Kunhan oli pipo ja hanskat niin pärjäsin vielä ilman takkia. Niinpä laitoin pipon päähäni, hanskat käteen ja lähdin kaivelemaan pyörääni varastosta. Täytyy vielä mainita, että piponi oli ihan huono, se oli ollut minulla jo niin pitkään, että oli löystynyt ja piposta tuuli sisälle, korvat kärsivät. Uuden pipon olin kyllä tilannut ja se oli tullutkin, mutta se oli liian iso ja täytyi palauttaa. Vaihdossa minulle piti tulla pienempi pipo, mutta ei siitä ollut kuulunut vielä mitään ja toimituskin oli suhteellisen pitkä aika.
Palatakseni nyt tähän lähtötilanteeseen, siis kun olin juuri lähdössä kotoa. Pyöräni piti siis kaivella valitettavasti varastosta, olin sen sinne joutunut jo viemään. Joku oli käynyt sabotoimassa sitä sillä aikaa, kun olin perjantaina käynyt saunassa, joka sijaitsi toisessa rakennuksessa, eikä minulla ollut mennyt saunareissussa kuitenkaan kuin puolisen tuntia. Olin sitten katsonut parhaaksi viedä pyörän jo varastoon. Noin viidessä minuutissa sain kaiveltua pyörän ulos ja lähdin matkaan.


Pian olin tallin pihassa, lukittuani pyörän telineeseen astelin talliin. Näin tallin käytävällä Tiian ja muistin, että Sonjahan oli lomalla, häntä oli siis turha etsiä. Tiiahan oli toinen ratsastuksenopettaja Sonjan lisäksi. Hän kyllä tiesi varmasti jokaisen hevosen ruokinnat ja muut tarpeellisen. En oikeastaan ollut keksinyt sen suurempia hevosten kanssa touhuttavaksi, joten ajattelin ottaa Caruson liinaan. Skyn kohdalle olin kyllä suunnitellut ottavani sen ensin liinaan ja sen jälkeen irtohypytys. Miksipä en irtohypyttäisi myös Carusoa. Jotenkin tulin samalla ajatelleeksi, että talveksi minulla oli kyllä lämpimät hanskat ja pärjäisin tavan ratsastushousuilla, kun vain laittaisin paksummat välihousut sinne alle. Ratsastussaappailla oli ehkä vähän kylmä ratsastaa, jos olisi rahaa, niin ostaisin talveksi lämpimämmät kengät. Mutta sitä ennen pitäisi ostaa hevosille lämpimät toppaloimet ja talliin loimet. Ja heijastinjuttuja. Mutta vielä niitäkin ennen minun piti maksaa madotukset ja tallivuokrat. Havahduttuani ajatuksistani lähdin maneesiin rakentamaan irtohypytykujaa.


Kannoin estetolppia, joista tein ensin noin 40 cm esteitä ja kolmas este 50 cm. Niiden lisäksi kannoin estetolppia esteiden viereen, josta tulisi kuja. Kannoin vielä puomeja ja laitoin ne poikittain tolppien väliin, jotta siinä olisi nyt kuja eikä hevoset pääsisi pois kujalta. Kujan rakentamisen jälkeen lähdin hakemaan ensin Caruson.


Caruso käveli pää pystyssä, oikein ylväänä. Juurikaan jännittyneisyyttä ei ollut kuitenkaan ilmassa. Hieman jääräpäisyyttä oli kuitenkin tänään havaittavissa.


Laitoin ponin karsinaan kiinni, riimun sille joutuisin kuitenkin laittamaan. Aloitin harjaamisen pehmeällä harjalla ja Caruso tuuppi minua. Rapsutin ponia sä’ästä ja jatkoin harjaamista. Poni alkoi kuopia ja kieltäessäni ruuna huiskautti häntäänsä. Olikohan Carusolla tänään känkkäränkkä päivä. Kaviot eivät nousseet vasta kuin kopauttamalla vuohiseen. Kavioita puhdistaessa Caruso päätti sitten puraista minua. Reagoin nopeasti, minulla oli tunnetusti nopeat refleksit. Sillä sekunnilla napsautin ponia turvalle. Kavion puhdistaminen jäi hieman kesken, joten nostatin kavion uudestaan ja olin nyt itse hieman sivulla, jotta näkisin ponin tekemiset. Sain kaviot puhdistettua ja laitoin suojat vielä Carusolle etusiin, kun kumminkin esteitä se hyppäisi. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja tulin takaisin karsinalle mukanani liina ja raippa. Lähdin Caruson kanssa maneesiin.


Kävelin Caruson kanssa jokusen kierroksen maneesin ympäri. Pysähdyin keskemmälle ja ohjasin Caruson ympyrälle ympärilleni. Caruso liikkui mielestäni hyvin rentona, vaikka aiemmin taluttaessa pää kohosi pilviin, kuitenkaan jännittymättä. Käyntiä jatkui vielä jonkin aikaa ja ajoin Caruson raviin. Se vaati enemmän työtä kuin ratsailla ollessa, mutta äänen ja raipan avulla poni lähti liikkumaan ravissa. Ajoin ponin reippaampaan raviin. Caruso hätkähti asiasta, mutta rentoutui pian ja ravi näytti ihan hyvältä. Ravia kestikin melko pitkään. Pysähdyin ja pyysin ponia käyntiin ja niin tapahtui pian. Hetken kävelemisen jälkeen ajoin ponin taas hetkeksi raviin ja siitä laukkaan. Laukka nousi heti ja oli energistä. Ei tarvinnut usuttaa lisäämään vauhtia. Muutaman minuutin laukan jälkeen hidastin ponin käyntiin ja olimme ympyrällä vielä hetken käynnissä. Kun Caruso oli nyt lämmennyt hyvin, niin aloitin irtohypyttämisen. Ei tarvinnut kylmiltään hypätä, verryttely oli aina tärkeää ennen hyppäämistä.
Vaihdoimme suunnan ja talutin Caruson lähelle kujaa. Irrotin liinan ja ajoin ponin raipan avulla kujalle. Caruso jatkoi matkaansa ravissa nostaen pian laukan kujalla. Hypyt sujuivat vaivatta, tosin päätin laskea ensimmäistä estettä hieman.
Otin Caruson riimusta kiinni ja talutin ponia taas kohti kujaa. Kujalle mentäessä Caruso nosti laukan ja hyppäsi esteet paremmin kuin äsken. Seuraavakin kerta sujui hyvin. Korotin esteitä hieman, viimeisen esteen 60 cm ja muut saivat olla 40 cm. Caruso ei epäröinyt missään vaiheessa, vaan hyppäsi kujan esteet tukka putkella, niin sanotusti. Kauhean pitkään en Carusoa hypyttänyt, vaan otin sitten ponin kiinni ja kävelin tämän kanssa vielä hetken maneesissa ja talutin ruunan talliin.


Annoin Caruson olla vapaana karsinassa, en kuitenkaan ottanut riimua pois, koska veisin ponin kohta takaisin tarhaan.
Kävin hakemassa harjapakin ja otin ensin suojat pois ja laskin ne hetkeksi maahan pakin viereen. Harjasin ponin pehmeällä harjalla kaulasta aloittaen ja edeten etujalkojen jälkeen selkään ja mahaan ja lopuksi takajalkoihin. Selvittelin myös häntää hieman ja puhdistin kaviot. Kavioiden puhdistus ei ilmeisesti ollut maailman mukavin asia, Caruso yritti näykkäistä. Suljin hetkeksi karsinan oven. Harjasin ja niputin pikaisesti suojat ja vein pakin satulahuoneeseen. Tein Carusolle sankoon melassivettä ja menin tarjoamaan sitä ponille.
Caruso joikin hieman, en sitä kyllä ollut suurta määrää tehnytkään. Vein sankon pesupaikalle ja huuhtelin sankon huolellisesti. Koska ulkona oli alkanut satamaan lunta ja tuuli jonkin verran, päätin loimittaa Caruson ja vein ponin tarhaan.


Seuraavana oli Skyn vuoro ja talutin tamman talliin. Tamma kulki nätisti vierelläni ja jotenkin en vieläkään voinut olla katsomatta sen herasilmiä. Ensimmäisen kerran nähdessäni Skyn olin aivan lumoutunut sen silmistä ja selässäni meni kylmiä väreitä. Silmissä vain oli jotain niin lumoavaa, ei ollut ihan jokaisella hevosella noin lumoavia silmiä. Jotenkin ne olivat niin kylmät, jäätävät, mutta samalla maailman lempeimmät silmät. Silloin vain tiesin sen, että minun oli pakko saada tuo hevonen.
Päästin Skyn karsinaan riimu päässä ja aloitin harjaamisen. Harjasin ensiksi violetin sävyisellä kovalla harjalla ja seuraavana punaisella pehmeällä harjalla. Kavioiden puhdistus onnistui melko helposti, vaikka tamma yritti vetää jalkaansa pois, mutta komensin tammaa kovasti ja tämä asettui. Minun piti nimittäin kotona aina komentaa kissanpentuamme kovasti niin se oli jäänyt päähäni.
Laitoin punaiset, yllättäen, suojat tammalle etusiin ja liinan kiinni riimuun. Pyöräytin vielä liinan Skyn turvan ympäri ja menimme maneesiin.


Maneesissa otin Skyn suoraan ympyrälle liinan päässä. Skyn käveltyä muutaman minuutin ajoin tamman raviin. Tamma pyöritteli päätään eikä oikein lähtenyt liikkumaan. Sain kyllä pari kertaa ajaa tammaa raviin ja ihan kunnolla raipalla avustaa. Ravi ei ollut kovin rennon näköistä ja Sky pudotti käyntiin, ennen kuin oli tarkoitus. Jouduin ajamaan tamman uudestaan raviin, mutta yritin ainakin olla tällä kertaa jämäkämpi. Koska ravi oli hieman tönkköä, sain Sky ravata melko pitkään. En sitten välissä pyytänyt enää Skyta käyntiin vaan ajoin hevosen laukkaan. Tämäkään nyt ei taas vaihteeksi sujunut ihan niin kuin strömsössä, mutta pienen maanittelun jälkeen sekin onnistui. En laukkuuttanut tammaa kauaa, vaan pyysin tämän käyntiin ja tamma käveli ympärilläni pitäen ympyrän koko ajan samankokoisena. Vaihdoimme suunnan ja oli Skyn vuoro hypätä irtona. Skylla esteet olivat suoraan noin 35 cm, 40 cm ja 60 cm. Ei niissä ollut mitään ongelmaa, eikä Sky epäröinyt yhtään. Parin hyppykerran jälkeen korotin esteitä 40 cm, 50 cm ja 70 cm. Sky hyppäsi melko kovalla vauhdilla, hyvä ettei tolpat kaatuneet. Päätin vielä tehdä sellaisen muutokset, että ensimmäinen este sai pysyä 40 cm, toinen oli vain yksi puomi vinottain ja kolmas 80 cm. Ajoin tamman kujalle ja esteet menivät kuin vettä vaan. Päätin korottaa vielä kerran, kolmannen esteen 90 cm. Ajoin Skyn kujalle ja kannustin äänellä ja raipalla ja Sky meni 90 cm pystyn yli niin että hujahti. Sky taisi vain nauttia, kun pääsi hyppäämään isompaa estettä, ratsailla ollessa suurin este oli 80 cm, minkä olimme hypänneet. Tähän oli hyvä lopettaa ja otin tamman kiinni. Kävelimme maneesissa, jotta Sky saisi hengähtää ja menimme talliin.


Sky oli irti karsinassa harjatessani tamman ja puhdistaessani kaviot. Suojat olin tietysti ottanut ennen harjausta pois ja nyt harjasin ja niputin suojat ja vein pakin satulahuoneeseen. Tein myös Skylle melassivettä ja menin tarjoamaan sitä tammalle. Tamma joi ahnaasti melassivettä ja samalla kasteli vähän minuakin. No, rapatessa roiskuu. Sangon ollessa tyhjä huuhtelin sen huolellisesti pesupaikalla ja menin loimittamaan Skyn.
Nostin loimen tamman selälle ja aukaisin sen taitoksesta. Suoristin loimen kunnolla ja laitoin edessä olevat soljet kiinni. Sen jälkeen laitoin mahavyöt ristiin kiinni ja vein Skyn tarhaan Caruson kaveriksi.


Palasin talliin ja ripustin narun koukkuun. Ehkä ensi kerralla putsaisin hevosteni varusteet, mutta nyt menisin maneesiin laittamaan tolpat ja puomit omille paikoilleen ja lähtisin kotiin.

Vastaus:

Hienoa, kiva kun hepat pääsivät nyt taas hyppäämään.
Saat nyt tarinasta 9+, löysin kirjoituksesta pari viatonta kirjoitusvirhettä, mutta myös muutamia kieliopillisesti epäjärkeviä lausahduksia. Selvästikään tarina ei nyt ollut niin laadukas, mitä yleensä, mutta eipä siinä mitään! Saat myös 43v€ :)
-Sonja

Nimi: Siru

16.10.2016 20:05
Tänään oli aikeena mennä kaverini Adean kanssa maastoon. Itse menisin Firellä ja Adea varmaan Vilillä tai Falcella, annoin hänen päättää, kunhan oli hieman tutustunut niihin.
Adea tuli meille päivällä koulun jälkeen ratsastuskamppeidensa kera. Tänään oli ihana sää, aurinko paistoi ja oli muutama aste lämmintä. Laitoin uuden toppaliivin hupparin päälle, ja nappasin chapsit matkaan, kengät minulla oli jo jalassa. Äiti vei meidät tallille ja lähti itse jatkamaan vielä töitään.
Astelimme Adean kanssa tallin ovesta sisään ja menimme varustehuoneeseen. Kerroin missä oli Firen varusteet ja esittelin tallia Adealle. Reilu kymmenen minuuttia kestäneen esittelyn jälkeen Adea tiesi mistä löytää kaikki tarpeellinen. Seuraavaksi haimme Firen riimun sen karsinan ovesta ja lähdimme hakemaan Fireä. Pyysin Adeaa hakemaan pari leipää kaapistani.

Menimme tarhalle 4. Adea katseli Viliä, ja tuumasi, että voisi sillä ratsastaa. Päätimme kuitenkin, että otamme ensin Firen sisälle, ja sitten Vilin. Menimme Firen tarhan aidan ali ja kävelimme Firen luo. Fire käveli meitä vastaan nähdessään leivät Adean kädessä. Sujautin riimun oriin päähän, ja Adea antoi leivät Firelle. Talutin ponin portille, kun Adea avasi sen.
Tallissa kiinnitin Firen käytävälle kahdelta puolelta. Jätin sen melko lähelle ulko-ovea, jotta se olisi lähellä Viliä, ja voisimme yhdessä Adean kanssa hoitaa hepat. Adea jäi Firen kanssa käytävälle kun lähdin hakemaan Viliä tarhasta.

Vili tuli heti luokseni kun sinne menin. Annoin taskustani sille muutaman porkkanan palasen ja puin riimun sen päähän. Talutin Vilin sitten talliin, se käveli rauhallisesti perässäni, välillä muutamia ruohotupsuja hamuten. Vein Vilin sen omaan karsinaan ja sidoin sen sinne kiinni. lähdimme Adean kanssa hakemaan heppojen harjapakkeja. Harjasimme hepat ja putsasimme kaviot. Laitoimme suojat jalkoihin, jonka jälkeen lähdimme hakemaan varusteita. Firen uusi karvaromaani pääsisi nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Nostin huovan Firen selkään, jonka päälle asetin romaanin ja lopuksi vielä satulan. Kiinnitin vyön, jonka jälkeen menin auttamaan Adeaa Vilin kanssa. Adea nosti satulan Vilin selkään ja minä laitoin sen vielä kunnolla toiselta puolelta. Annoin vyön Adealle Vilin mahan ali ja hän kiinnitti sen. Seuraavaksi laitoimme suitset Vilille, ja sitten minä vielä laitoin Firelle. Latoin kypärän päähän ja lähdimme ulos hevosten kanssa.

Ulkona autoin Adeaa pääsemään selkään ja kiristin vielä vyön Vililtä. Nousin sitten itse jakkaran avulla selkään ja lähdimme maastopolulle minä ja Fire edellä.
Käyntäsimme rennosti leveää polkua pitkin. Jossakin kohtaa polku kapeni ja Firen pää nousi ja korvat olivat höröllä. Siinä vaiheessa tajusin, että unohdin raipan talliin. Enää emme kyllä viitsineet sen vuoksi lähteä takaisin, joten otin jo hieman lahosta koivusta puolen metrin pituisen oksan. En ollut varma tulisinko tarvitsemaan sitä, mutta varalta nyt kuitenkin. Adeallakaan ei ollut raippaa, joten kehotin häntäkin ottamaan koivusta ohuen oksan raipaksi, vaikka Vilillä tuskin tarvitsi.

Polun levetessä keräsimme ohjat ja pyysimme hepat raviin. Fire lähti heti reippaaseen raviin, kun tunsi pohkeeni kosketuksen kyljessään. Kevensin ravin tahtiin, ja katselin ympärilleni kun oli niin kaunista. Pitkä suora tie, jota ympäröi suuret, suorat koivut kauniilla syysruskan väreillään, ja maa oli lehtien peitossa. Olimme ravanneet noin parisataa metriä, kun hidastimme takaisin käyntiin. Katsahdin taakseni Adeaan, ja kysäisin onko kaikki hyvin. Kaikki oli kuulemma hyvin, paremmin kuin hyvin. Adealla oli todella hauskaa. Vili oli kuulemma jopa laukannut hetken aikaa. Naurahdin ja silitin Vilin kaulaa, kun Adea ohjasi sen meidän viereemme. Kiristin hieman kaulahuiviani, kun se oli hieman löystynyt, ja alkoi hieman tuulemaan. Pian tie muuttui jälleen kapeaksi poluksi, polku ei kuitenkaan ollut kuin ehkä noin sata metriä pitkä, jonka jälkeen avautui jälleen kapeahko tie. Tie oli melko suora, mitä nyt muutamia loivia mutkia lukuun ottamatta.

-Tahdotko laukata? kysäisin Adealta.
-Mikä ettei!
-Voidaan mennä melko lujaa, jos tahdot.
-Joo, käy minulle!

Adea oli innoissaan ideasta, kuten minäkin. Suoristimme hevoset tielle ja siirsin vasemman pohkeeni hitusen taaemmas ja puristin, jotta Fire lähtisi laukkaan. Aluksi laukka oli melko hidasta ja hallittua, pian kuitenkin lisäsin vauhtia puristamalla pohkeita, ja maiskuttamalla. Fire oli innoissaan ja heitti päätään, jonka jälkeen kiihdytti nelitahtiseen laukkaan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin hieman ohjaa. Adea ja Vili tulivat aivan perässä. Parinkymmenen metrin päässä huomasin pienen puunrungon tien toisella laidalla. Aloin hidastaa ja näytin kädellä merkkiä, jotta Adeakin hidastaisi. Pian ravasimme melko hitaasti, joten kysäisin, haluaisiko Adea hypätä tuon. Itsekin hyppäisin. Adean mielestä se kuulosti mukavalta, joten hidastimme käyntiin, jonka jälkeen nostin hallitun laukan. Adea jäi vielä odottamaan Vilin kanssa omaa vuoroaan. Ohjasin Firen esteelle ja lähestyminen tuntui hyvältä. Fire kuitenkin kompastui pieneen juureen noin viisi metriä ennen runkoa, ja menetti askeleensa ja minä menetin tasapainoni Firen kompastuessa. Luulin, että Fire kieltäisi, mutta Fire hyppäsikin, mutta todella läheltä. Itse en sitten päässyt hyppyyn mukaan ja rintakehäni osui kovasti Firen kaulaan. Laskeutuminenkaan ei mennyt nappiin, sillä tömähdin satulaan. Hidastin Firen käyntiin ja nauroin tuolle hypylle. Väistyin toiseen laitaan ja huikkasin Adealle, että hän voisi nyt tulla. Heidän hyppynsä meni oikein hyvin, Vilin hyppy oli suuri, mutta Adea pysyi oikein hyvin selässä. Tämän jälkeen nauroimme yhdessä hypylleni, ja jatkoimme käynnissä tietä pitkin.

Tie muuttui jälleen poluksi. Käyntäsimme polkua pitkin suurimmaksi osaksi, muutaman kerran menimme ravia. Pian tulimme tallin pihaan ja laskeuduimme ratsailta. Löystimme vyöt ja nostimme jalustimet. Otimme ohjat kaulalta ja talutimme hevoset talliin. Laitoin Firen taas käytävälle kiinni riimusta ja otin satulan pois. Veimme satulat ja suitset satlariin ja palasimme heppojen luo. Aloimme harjaamaan niitä ja putsasimme myös kaviot. Laitoimme niille loimet ja veimme ne ulos tarhoihinsa, ne ehtisivät olla vielä noin tunnin ulkona. Menimme takaisin talliin ja veimme loput tavarat takaisin satulahuoneeseen. Soitin äidille, että tulisi hakemaan. Sillä välin laitoin Firen ruokia seuraaville päiville. Äiti tuli vartin kuluttua, ja lähdimme kotiin miltei heti.

Vastaus:

Hyvä, kiva kun Adeakin pääsi täällä käymään, tervetuloa vain uudestaan milloin haluaa :)
En löytänyt yhden yhtä kirjoitusvirhettä ja lauseet on rakennettu hyvin, hienoa, täys 10 tarinasta. Ja 47v€ :)
-Sonja

Nimi: Eliza

14.10.2016 19:57
Viime viikko oli mennyt minun osaltani ihan metsään. Pyörän kanssa oli ollut ongelmia ja muutenkaan viikko ei ollut sujunut. Ensin pyöräni takarengas oli hajalla ja se piti vaihtaa. Mieheni vaihtoi sen ja pääsin taas kulkemaan pyörällä. No, pari päivää sen jälkeen hajosi eturengas. Sehän tiesi minulle kävelylenkkiä kauppaan ja ostamaan uusi sisuskumi, jonka mieheni vaihtoi samana päivänä, kun asiasta hoputin. Samalla tuli puheeksi, että myös molempien renkaiden päällyskumit saattaisivat losahtaa hetkenä minä hyvänsä. Kunhan olisi rahaa, niin menisimme kauppaan ostamaan ne päällyskumit molempiin renkaisiin ja vaihdettaisiin ne, niin ei tarvitsisi joka toinen päivä tapella pyörän kanssa.
Tällä viikolla sen sijaan ei ollut ainakaan mitään suurempaa tapahtunut, onneksi. Mieheni oli eilen lähtenyt reissuun ja sain olla neljä päivää yksin kotona. Olihan minulla tietysti kissat seuranani, muuten olisi voinut ollakin vähän tylsää.
Tänään heräsin hieman myöhemmin kuin normaalisti, koska en saanut kunnolla nukuttua, koska kissat. Tai oikeastaan toinen kissa, kissanpentu oli se, minkä vuoksi en saanut kunnolla nukuttua. Se oli ominut itselleen karvaisen hiirilelun. Oli ensin repinyt siltä nenän ja korvat irti. Ja nypyttänyt lelua sitten niin, että se oli ihan märkä ja hiiren karva ei ollut ollenkaan enää pehmeää. No, sitten tämä pentu oli keksinyt, että mitäpä hiiri hännällä tekee ja repinyt senkin ja vähän enemmänkin hiiren kropasta irti ja tietysti syönyt sen. Hiiri oli siis enää sellainen puolikas. No, viimekin yönä jälleen piti sitä puolikasta hiirtä sitten heitellä pitkin seiniä ja siitä aiheutuvan kolinan takia en ollut saanut nukuttua kunnolla. Kaksi kertaa olin noussut sängystä, heittänyt hiiren olohuoneeseen, sanonut että leiki siellä ja mennyt takaisin nukkumaan. Minuutin päästä oli kissa uudestaan makuuhuoneessa heittelemässä hiirtä ja kolistelemasta. Onneksi kissoilla ei sentään ollut yöraveja, silloin olisi kaatunut pyykkiteline ja siitähän se vasta kova ääni olisikin tullut. Noin muutenkin, mutta vieläpä keskellä yötä kun on muuten hiljaista ja minä tietysti ärähtämässä kissoille. Ja kaiken lisäksi tämä samainen kissanpentu tykkäsi kuopsuttaa hiekkalaatikolla hiekkaa ihan urakalla ja heräilin taas siihenkin. Olihan nämä jotkut yöt tällaisia, mutta kyllä se siitä rauhoittuisi, kunhan olisi aikuinen kissa. Eihän siihen menisi kuin noin neljä kuukautta. Olihan niissä hommaa ja joskus elukat oli ärsyttäviä, kun mekastivat ja sotkivat ja muuta, mutta en osaisi elää ilman eläimiä, jos ei niitä kotona olisi. Ja olinhan minä tottunut kaikkiin eläinten konnuuksiin ynnä muihin, valmistuinhan pian eläintenhoitajaksi.
Herättyäni laitoin kissoille ruokaa ja aloin syömään itse aamupalaa. Sekin keskeytyi hieman ja jäi hieman syömättäkin, kun kissa kävi sitten oksentamassa. Onneksi vessaan, yleensä tekivät sen nimittäin matolle ja se ei ollut enää niin hauskaa. Kävin sen siivoamassa ja vaihdoin ratsastushousut jalkaani ja laitoin hupparin päälle. Keräsin laukkuuni vesipullon, puhelimen ja avaimet. Päähäni laitoin pipon, muuten saisin kovan päänsäryn, mikä ei lähtisi millään. Tosin tämä pipo oli jo aikansa elänyt ja jos oli tuulinen päivä, tuuli piposta sisälle ja korvat kärsisivät. Pipo oli ollut minulla jo niin monta vuotta, että se oli niin löysä. Olinhan alkuviikosta tilannut uuden pipon, jollaista olin jo pitkään halunnut, mutta se ei ollut vieläkään tullut. Viimeistään alkuviikolla sen pitäisi tulla. Käsiini vedin hanskat ja nappasin vielä varuilta pyörän lampun ja heijastimen mukaan ja lähdin tallille.

Olihan pyöräni edelleen vähän raskas polkea, kun ei voinut renkaita ihan täyteen pumpata ilmaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päällyskumit losahtaneet melkeinpä heti. Mutta kyllähän sillä nyt polki paljon paremmin kuin silloin, kun toinen rengas oli kokonaan lösönä.
Pääsin tallin pihaan ja lukitsin pyöräni telineeseen. Kun lumet sataisivat, niin sittenpä joutuisinkin kävelemään aina tallille. Ensi kuussa minulla alkaisi opintojeni viimeinen harjoittelu, joka kestäisi noin pari kuukautta ja ehtisin varmasti ainakin viikonloppuisin käymään tallilla. Olisihan minulla senkin jälkeen vielä yksi kurssi, mutta siitä ei kai harjoittelua olisi.
Hevoset möllöttivät tarhoissa, voi kun Skylla ei ollut loimea. Seuraavista saamistani rahoista ostaisin Skylle loimen. Sadeloimen, jossa olisi kuitenkin jonkinlainen vuori sisällä, niin sillä pärjäisi vielä. Hieman myöhemmin ostaisin sitten hevosille muita loimia. Tai sitten pyytäisin Sonjalta, jos hän voisi ostaa Skylle haluamani loimen ja maksaisin sitten heti seuraavalla kerralla, kun tallille tulisin.

Menin talliin ja näin Sonjan.
-Moikka Sonja. Mulla olis vähän kysyttävää.
-Hei vaan, kysy pois.
-Skylla kun ei ole sadeloimea. Niin olisiko mitenkään mahdollista, että kävisit ostamassa Skylle loimen ja maksaisin sen sulle takas heti, kun tulen seuraavan kerran tallille?
-No millonkas olisit tulossa seuraavan kerran tänne?
-Todennäköisesti vielä tällä viikolla, eihän tässä ole kuin pari päivää tämän lisäksi.
-No olethan ollut luotettava ja auttanut minua tallihommissa, niin eiköhän se järjesty. Laita mulle vaikka sähköpostiin kuva siitä loimesta ja mistä sen haluat ostettavan, niin varmaankin huomenna käyn ostamassa.
-Ihanaa, kiitos Sonja.
Iloisena nappasin Skyn riimun ja narun mukaani ja lähdin kentälle.

Rakensin matalia ristikoita ja huimia noin 30 cm kavaletteja. Lyhyeltä sivulta alkoi sarja, jossa oli ristikko, kolme puomia ja kavaletti. Tämä siis oikeassa kierroksessa. Toisessa päädyssä tein linjan, jolle käännyttiin kuin ympyrälle, kolme ristikkoa, joiden väliin mahtui pari laukka-askelta ja siis kolmannen ristikon jälkeen ratsastettiin puomien välistä. Suunta vaihtui vasemmaksi kierrokseksi ja pitkällä sivulla oli kavaletti ja ristikko. Jatkettiin suoraan päätyä kohti ja toisella pitkällä sivulla kaksi kavalettia. Esteet olivat huiman korkeita, olin ajatellut, että hyppään ilman jalustimia, mutta katsoisin nyt ensin, millainen Sky oli tänään. Satulan laittaisin ainakin.

Kävin hakemassa Skyn ja talutin tamman talliin. Käytävä oli juuri lakaistu, sille en nyt voinut mitään. Jos Skyn tai Caruson kavioista tippuisi käytävälle likaa, niin sitten kai lakaisisin käytävän, ainakin sen kohdan, mihin likaa oli tippunut.
Sky oli harjauksen aikana nätisti eikä jaksanut kiusata minua, kun kavioita puhdistin. Laittelin lisäksi suojat Skyn etusiin ihan rauhassa ja menin viemään harjapakkia satulahuoneeseen. Samalla otin mukaani estesatulan ja suitset ja palasin karsinalle. Satulaa laittaessa Sky yritti näykkäistä minua, mutta komensin tammaa kovasti ja napsautin turvalle. Sen jälkeen kuin mielenosoituksena tamma huiskaisi häntää kovasti ja kaapi lattiaa. Suitset nähtyään Sky muljautti silmiään pahaenteisesti. Tamma ei kuitenkaan näykkinyt enempää, vaan sain laitettua kuolaimet suuhun, joita se sitten kolisteli laittaessani remmejä kiinni. Nostin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle.

Suljin portin mentyämme kentälle ja talutin Skyn keskemmälle kenttää. Nostin ohjat kaulalle, kiristin satulavyön, laskin jalkkarit ja ratsauduin. Ohjasin Skyn vasempaan kierrokseen. Sky olikin melko reipas ja kulki korvat höröllä. Koin parhaaksi tehdä muutaman pysähdyksen, jotta tamma olisi kuitenkin kuulolla. Muuten ei tulisi kyllä hyppäämisestä mitään, vaikka esteet olivatkin pieniä, puhumattakaan siitä, että olisin hypännyt ilman jalustimia. Teimme pysähdykset satunnaisiin kohtiin. Sky pysähtyi, mutta jännittyneesti. Ensimmäinen tehtäväni oli saada tamma rentoutumaan, vaikka se rakastikin esteitä ja kyttäili todennäköisesti niitä. Ihan kevyellä pohkeella siirsin Skyn raviin, mutta tämäpä nostikin laukan. Todella kovan laukan ja heitti pari pukkia. Hidastin tamman käyntiin asti suoralla uralla ja kokeilin siirtää Skyn uudestaan raviin. Tunsin allani, kuinka tamma oli taas nostamassa laukkaa ja estin tämän. Kävelimme muutaman askeleen verran ja sitten pääsimme raviin. Aloin käännellä Skyta volteille ja asettaa volteilla sisäänpäin ja yritin näin saada tamman rentoutumaan. Sky vain tuntui olevan kovin tohkeissaan eikä meinannut rentoutua ollenkaan. Vaihdoimme välillä suunnan ja jatkoimme yhä volteilla työskentelemistä. Päästin Skyn kävelemään. Hetkisen kuluttua siirryimme raviin ja annoin tamman nostaa laukan. Laukka oli tasaista ja sopivatempoista. Ohjasin Skyn ristikolle lyhyeltä sivulta. Laukan tahti pysyi hyvänä ja nousin esteillä kevyeen istuntaan. Ensimmäinen sarja meni moitteettomasti. Ympyrän ristikot sujuivat sekä myös loput kavaletti, ristikot ja kavaletit. Ihan hyvin nämä olivat menneet, joten kokeilin nyt ilman jalustimia. Käynnissä pudotin jalustimet jaloista ja jo tutuksi tulleeksi nostin jalkkarit ristiin satulan eteen, ensin oikean ja sitten vasemman. Hain hyvän ryhdin ja vaihdoimme suunnan. Nostatin laukan ja suuntasimme sarjalle. Ristikko meni hyvin, mutta jo heti puomeilla Skylle tuli jokin laukkapyrähdys. En hallinnut tilannetta vaan lensin kuin leppäkeihäs maahan. Kuulin jonkun lähestyvän minua.
-Eliza sattuiko?
Tulija oli Sonja.
-Ei tässä mitään, kaikki kunnossa.
Nousin ylös maasta. Maa ei ollut ihan kova, joten ei ollut sattunut, vaikka maa nyt ollut kyllä ihan pehmeäkään enää. Katsoimme Sonjan kanssa Skyn menoa, se meni ja hyppäsi ristikon yli vapaana juostessaan. Kauan tamma jaksoi juoksennella ennen kuin antoi kiinni. Sonja sai Skyn ohjasta kiinni ja talutti tamman lähemmäksi minua. Sonja laski jalustimen alas ja piti tammaa kiinni, jotta pääsin selkään. Laskin varovasti toisenkin jalustimen alas ja pujotin jalkani siihen. Ehkäpä jatkaisimme ihan jalustinten kanssa. Muutaman askeleen kävelemisen jälkeen nostimme jälleen laukan. Silmäkulmastani näin, että Sonja oli jäänyt aidalle.
Parin voltin jälkeen ohjasin Skyn jälleen kerran esteille. Vauhtia alkoi olla liikaa, hidastin Skyta ja se viskoi vähän päätänsä, mutta hidasti. Oikeassa kierroksessa ei ongelmaa. Ympyrän jälkeen ratsastettiin puomien välistä ja suunta vaihtui vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun esteiden välissä Sky säikähti jotakin ja lähti hortoilemaan jonnekin aivan muualle. Tämä ei nyt oikein onnistunut tänään. Saatuani Skyn hallintaan yritimme hypätä esteet edes kerran onnistuneesti, kaikki esteet, ilman sähläämistä. No nyt onnistui edes jotenkin ja sai riittää. Ensi kerralla voisin ehkä irtohypyttää tai juoksuttaa Skyta.
Mutta nyt siirryimme raviin ja kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan. Sky oli edelleen jännittynyt ja kyttäili kentän nurkkia. Mikähän mörkö siellä nyt mahtoi olla. Muutaman minuutin ravaamisen jälkeen hidastin Skyn käyntiin, mutta pidin ohjat tuntumalla. Minulla vain oli sellainen tunne, että tamma saattaisi lähteä alta hetkenä minä hyvänsä. Yleensä vaistosin tällaiset asiat ja usein niin myös tapahtui. Pysyin joka tapauksessa itse rentona ja rauhallisena.
Puskassa rasahti jokin ja niinhän se Sky pyrähti taas laukkaan. Sain tamman pian hallintaan ja meidän olikin aika lopetella, joten jalkauduin ja talutin Skyn talliin.

Riisuin tammalta varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja rapsuttelin niistä samalla enimmät liat pois ja niputin suitset. Nostin suitset omalle paikalleen. Otin Skyn harjapakin hyllystä ja menin hoitamaan tamman.

Laitoin Skyn kiinni karsinaan, joutuisin joka tapauksessa laittamaan sille riimun viedessäni tamman tarhaan. Otin suojat pois ja laitoin ne maahan karsinan ulkopuolelle. Poimin pakista pehmeän harjan ja aloin harjata tammaa. Huomasin tamman olevan hieman hikinen, pitäisi kyllä lainata tallilta loimea ja loimittaa Sky ennen tarhaan vientiä. Harjasin tamman huolellisesti ja tarkistin kaviot, ettei niissä ole sen suurempia kökköjä likaa. Harjasin vielä tamman pään siihen tarkoitetulla harjalla ja menin etsimään Sonjan. Sitä ennen harjasin suojat pikaisesti puhtaaksi, niputin ne ja laitoin pakkiin. Samalla vein harjapakin satulahuoneeseen, kun lähdin etsimään Sonjaa.

Sonja olikin satulahuoneessa, tai oikeastaan toimistossa, kun vein harjapakin satlariin.
-Sonja, Skylla kun nyt ei vieläkään ole sitä loimea, niin voisinko lainata tallilta? Sky on hieman hikinen, niin laittaisin tamman loimitettuna ulos.
-Eiköhän täältä löydy lainaksi. Sonja sanoi ja tuli satulahuoneeseen etsimään Skylle lainaloimea.
Sonja antoi minulle puhtaan, oranssin loimen, jota Sky voisi lainata. Menin loimen kanssa tamman karsinalle ja loimitin Skyn. Laitoin soljet kiinni ja lähdin taluttamaan Skyta tarhaan.

Jätin Skylle riimun päähän, niin ei tarvitsisi Sonja sitä erikseen poimia illalla tallista mukaan, kun hakisi hevoset sisälle. Kun kerta Sky oli nyt liikutettu, niin seuraavana oli Caruson vuoro. Yhtäkkiä muistin kuitenkin, ja näin, esteiden olevan vielä kentällä jäljiltäni. Jätin riimun ja narun hetkeksi tarhan liepeille ja menin reippaasti laittamaan puomit paikalleen. Siinä hommassa meni vain hetki ja menin hakemaan Caruson tarhasta. Ajattelin, että menemme maastoilemaan ponin kanssa. Pimeäkin tulisi vasta useiden tuntien kuluttua, joten meillä oli hyvin aikaa.
Carusokin tuli kiltisti mukaani eikä pysähdellyt tallin pihassa. Minkähänlainen päivä tällä toisella hevosellani tänään oli, Skyn kanssa ei meinannut onnistua ollenkaan.

Laskin Caruson vapaaksi karsinaan, ehkä se olisi nätisti. Ponin harjat minulla olikin jo valmiina karsinan vieressä, Caruso oli melkein potkaissut pakin nurin. Carusolla oli sadeloimi, joten avasin soljet ja vedin loimen pois ponin selästä. Taittelin loimen nätisti ja laitoin telineeseen ja aloitin ponin harjaamisen. Caruso seisoskeli paikallaan ja yritti löytää karsinasta heinänkorsia. Kavioiden puhdistus ei alkuun onnistunut, kavioiden nostaminen oikeastaan, mutta napautin kaviokoukulla vuohiseen niin kavio nousi. Sain kaviot puhdistettua ja oli aika lähteä hakemaan varusteita. Vein harjapakin samalla satlariin ja palasin suitsien ja estesatulan kanssa. Saatuani varustettua ponin talutin Caruson ulos.

Ulkona kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja ratsauduin ramppia apuna käyttäen. Otin ohjia hieman tuntumalle ja ohjasin Caruson maastoon. Kentän liepeillä selvästi oli jotakin hevosiani häiritsevää, koska Carusokin sinnepäin vähän kyttäili. Päättäväisesti käänsin ponin pään eteenpäin ja annoin vähän pohkeita, että ei jäätäisi pelottavaa asiaa ihmettelemään sen enempää ja panikoimaan siitä.
Caruso oli reipas eikä minusta kyttäillyt maastossa sen enempiä, vaikka sitä joskus tekikin. Jokin oksa vähän kahahti, orava näkyi hyppäävän oksalta toiselle. Caruso oli heti että karkuun! Poni säpsähti, mutta äänellä ja omalla rauhallisuudella rauhoitin ponia enkä antanut tämän juosta päättömänä mihinkään. Jatkoimme vielä käynnissä ja ihailin syksyä, puita. Syksyllä oli kaunista, eikä ollut kuuma. No okei, minulla oli, jos vaikka pyörällä reippaasti ajoi ja niinhän minä aina ajoin.
Olimme kävelleetkin pitkän matkaa ja oli aika siirtyä seuraavaan askellajiin eli raviin.Ei tarvinnut kahdesti käskeä siirtymään Carusoa raviin, se onnistui hyvinkin helposti. Huomioon ottaen sen, että ratsastaessani hevosillani, kummallakaan kerralla minulla ei ollut raippaa tai kannuksia.
Ravasimme muutaman sadan metrin pätkän, hidastin Caruson käyntiin ja ohjasin kapeammalle polulle. Nyt ja usein ennenkin maastossa käydessä kuljimme vain leveämpää tietä pitkin.
Polulla annoin Carusolle ohjaa, niin poni näkisi, mihin astuisi eikä kävisi hassusti. Polku oli varmaankin noin muutaman sadan metrin mittainen ja käännyimme takaisin leveämmälle tielle ja otin ohjat kunnolla tuntumalle. Siinä olikin hyvä suora pätkä, erinomainen kohta laukalle. Siirsin Caruson raviin ja siitä laukkaan. Estesatulan olin laittanut tätä varten Carusolle, koska nousin laukan ajaksi kevyeen istuntaan ja annoin vain Caruson laukata, vähän kovempaakin. Ah sitä ihanuutta. Oma poni alla laukkaa tasaisesti, ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä.
Ihan liian pitkä suora päättyi ja oli aika jatkaa ravissa. Ravia kestikin pitkään ja lähestyisimme pian tallia, oli pakko jäädä käyntiin. Kävelimme tallin pihaan, Caruso ei nyt kytännyt kentän laitaa. Pihassa jalkauduin ja talutin ponin talliin.

Koppasin satulan ja suitset mukaani ja vein ne tietenkin satulahuoneeseen. Palasin harjailemaan Caruson huolellisesti ja tarkistin myös kaviot. Minulle oli aikoinaan tullut joka kuukausi paketti, missä oli hevoskirjoja ja pientä heppakamaa. Siinä tuli joskus taitettava kaviokoukku, niin pitäisi se muistaa tuoda talveksi tallille, niin voisi tarvittaessa puhdistaa kaviot, kun kävisi maastossa.
Caruso oli nyt hoidettu, joten otin loimen telineeltä ja loimitin ponin. Nostin loimen ponin selkään ja suoristin sen. Laitoin edessä olevat soljet kiinni ja mahalenkit myös. Talutin Caruson talliin. Jätin myös ponille riimun päähän ja toin narun sisälle. Menin satulahuoneeseen.

Vaihdoin kengät ja hanskat ja laitoin kypärän kaappiin. Sonjaa ei näkynyt, joten päätin lähteä kotiin ja miettimään, millaisen loimen Skylle haluaisin ja laittaisin loimen kuvan ja kaupan Sonjalle sähköpostilla.

Vastaus:

Hienoa! Oikeen pitkä tarina, ainakin oli tarpeeksi luettavaa. Juttujasi on aina hauska lukea, aina käy jotain poikkeavaa, mitä nyt milloinkin. Skyn kanssa ei näköjään iha onnistunut, ehkä ensi kerralla? Toisaalta hyvä, että Caruson kanssa meni hyvin.
Saat 59v€, oli hyvää, laadukasta ja pitkää tekstiä, hienoa. Arvosanaksi 10. Minusta tuntuu, että kaikki tarinasi ovat niin laadukkaita, miten edes mahdollista? Ei virheitä, järkevät sanajärjestykset, luovaa tekstiä, lista on loputon. Koko ajan joudun antaa vain kymppejä :D
-Sonja

Nimi: Siru

10.10.2016 21:56
Puin takin ylleni ja otin kengät ja chapsit mukaan tällä kertaa, koska niitä käytän talvella ja kylmillä keleillä enemmän. Ne ovat lämpimämmät kuin saappaat. Lähdin sitten äidin kanssa tallille. Ulkona oli jo tosi pimeää ja kylmää, mutta onneksi tallin piha on valaistu, ja osasin pukea kunnolla. Kun saavuimme tallille, nousin autosta ja kävelin talliin. Menin varustehuoneeseen katsomaan Firen loimitilanteen. Hoksasin, että sillähän on vain yksi sadeloimi. Olisi siis hankittava ulos ja sisälle fleeceloimi ja toppaloimi ulos nyt kylmien kelien saapuessa. Ehkä lähden illalla vielä shoppailemaan?
Pian Sonja saapui varustehuoneeseen, hän luultavasti oli matkalla toimistoonsa.

-Ai hei Siru! Oletko menossa ratsastamaan?
-Moi, aattelin kyllä mennä.
-Voisin tulla katsomaan, miten Fire liikkuu.
-Okei, menen pian laittamaan puomeja ja sitten laitan ponin kuntoon.
-Selvä, tulen maneesiin noin puolen tunnin kuluttua.

Laitoin kaapin oven lukkoon ja lähdin hakemaan ponia sisälle. Otin riimun karsinan ovesta ja kävelin tarhalle. Hevosilla oli pian sisälle haku muutenkin. Sonja tuli perässäni ja rupesi siirtämään hevosia. Talutin oriin karsinaan ja jätin sen sinne, otin riimunkin pois. Lukitsin karsinan oven ja menin maneesiin. En viitsinyt laittaa paljoa tekemistä tänään, joten laitoin neljä puomia pitkälle sivulle, saman sivun loivalle kiemurauralle yhden puomin, sekä pääty-ympyrälle neljä puomia jakaen ympyrän neljään osaan. Yksi puomeista tuli uralle.

Menin takaisin talliin ja sitä kautta varustehuoneeseen. Hain harjat ja menin Firen karsinalle. Laitoin oriin kiinni kalteriin ja aloin harjata. Harjasin ensin pölyharjalla ponin läpi, sitten kumisualla ja pehmeällä dandylla. Setvin harjaa ja häntää vielä hetkisen, mutta ei siitä kyllä tullut juuri mitään, täytyy joskus selvitysaineen kanssa. Harjasin jalat vielä kovemmalla harjalla ja putsasin kaviot. Ori nosti jalat hyvin, mutta pyrki vetämään ne alas, ja muutaman kerran onnistuikin.
Lähdin hakemaan omia ja Firen varusteita varustehuoneesta ja toin ne karsinan eteen. Laitoin suojat ja nostin huovan selkään, ja estesatulan heti perään. Kiinnitin vyön ja hain suitset karsinan ulkopuolelta. Ujutin kuolaimet oriin suuhun ja vedin suitset korvien yli, sekä kiinnitin remmit. Pitin ohjia kädessäni samalla kun laitoin kypärää päähän ja chapseja kunnolla kiinni. Nostin vielä raipan maasta ja lähdin ponin kanssa maneesiin.

Talutin Firen maneesin oven eteen ja otin jakkaran matkan varrelta. Menin oriin vasemmalle puolelle ja laskin jalustimen, samoin toiselta puolelta. Palasin taas vasemmalle puolelle ja seisoin jakkaralle ja asetin jalan jalustimeen, ja nousin selkään. Lähdin vapain ohjin kävelemään oikeaan kierrokseen, ja pian kuulen vaimea huudon tallin puolelta.

-Ovi aukeaa! huusi Sonja, ja tepasteli sisään aukaistuaan oven.

Katsahdin Sonjaan ja jatkoin ratsastamista. Kun olin kierroksen kävellyt, keräsin ohjat ja aloin työstää pysähdyksiä. Fire oli hyvin vaikea niiden kanssa tänään. Välillä pysähtyi sujuvasti, mutta kertaakaan ei malttanut seistä paikallaan. Sonja tuli auttamaan jarruttamalla ponia seisten sen edessä. Fire keksi omat kepposensa, ja lähti muutaman kerran kiertämään Sonjaa. Sain lopulta kuitenkin pidätettyä ponia hetkisen aikaa. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen nostin kevyen ravin. Vaihdoin suunnan lävistäjällä ja aloin tulla pitkän sivun neljää puomia. Samassa meni sitten kans lyhyen päädyn puomi. Ravasin kaksi kierrosta ylittäen puomit. Seuraavaksi otin pääty-ympyrän mukaan. Näin menin kolme kierrosta. Puomit menivät oikein hyvin tähän suuntaan, muutamat kolahdukset, mutta kukapa niitä murehtii. Vaihdoin suunnan uudelleen lävistäjällä ja nyt tulin pääty-ympyrän ensin ja sitten pitkän sivun. Tulin näin kaksi kierrosta ongelmitta, ja aioin jatkaa laukassa ympyrälle ja laukata loivan kiemurauran kautta. Kuitenkin laukkaa nostaessa nousi ponilla takamus taivaisiin ja kellahdin sitten kaulalle. Minulta lensivät ilmat pihalle ja Sonja tuli pian alas maneesin parvelta. Pysäytin Firen ja yskäisin muutaman kerran. Sonja tuli luoksemme keskelle maneesia.

-Kävikö pahasti? kysyi Sonja
-No eipä kummemmin, ilmat lens pihalle, ei kuitenkaan satu enää.
-Pystytkö jatkaa vaivatta?
-Enköhän.
Selvä, sano sitten jos tulee jotain! Sonja tokaisi hymyillen ja meni takaisin parvelle.

Jatkoin käynnissä hetken aikaa ja tulin uudelleen ympyrälle. Nostin siinä laukan ilman raippaa, pelkällä pohkeella ja äänellä. Fire laukkasi hyvin, mutta ensimmäisen puomin ylittäessään vetäisi pään alas ja samassa meni minun ohjasote. Keräsin ohjat kuitenkin pikaisesti takaisin ja ohjasin pyöreällä ympyrälle. Nyt tehtävä onnistui ongelmitta kolme kertaa. vaihdoin vielä suunnan ja menin siinäkin laukassa. Toisella kertaa Fire kuitenkin loivalla kiemurauralla pukitti taas, ja vetäisi myös päänsä alas. Menettäessäni ohjat taas lensin alas ja otin käsilläni vastaan. Nousin ylös ja käteni tärisivät hieman. Fire jatkoi pukittelua ja roikkuvat ohjat kietoutuivat sen jalan ympäri. Ori joutui siinä sitten paniikkiin ja rupesi hyppimään pystyyn ja kaatui kyljelleen. Kävelin rivakasti Firen luo ja Sonja tuli perässäni. Se ei heti noussut takaisin seisomaan, joten huolestuin. Se hetken siinä rimpuili ja pian rauhoittui. Sonja otti ohjat jalan ympäriltä ja minä silitin Fireä kaulasta. Sonja yritti saada Firen seisomaan, joten väistyin hieman. Se kuulemma saattoi tulla melkoisella vauhdilla ylös, ja niin se tulikin. Hevonen selvästi oli hieman stressaantunut, joten päätimme lopettaa tähän. Nostin jalustimet ja löystin vyötä. Sonja lähti taluttamaan Fireä ympäri maneesia samalla kun siivosin puomit. Kun olin puomit saanut kasaan, niin Sonja luovutti ponin minulle ja talutin sen karsinaan.

Karsinassa annoin Firelle namin. Vaihdoin suitset riimuun ja otin satulan pois. Kun olin laittamassa suitsia koukkuun, huomasin ohjien olevan melkein poikki. Kai se täytyy sitten uudet ostaa. Irrotin ohjat suitsista ja aloin harjata Fireä. Samalla otin vielä suojat pois. Harjattuani Firen putsasin kaviot vielä pikaisesti, se onnistuikin ongelmitta. Äiti saapui pihaan kun olin viemässä varusteita varustehuoneeseen. Astein varusteet omille paikoilleen ja äiti tuli sinne. Näytin rikkinäisiä ohjia, ja äiti kysyi mitä oli tapahtunut, joten kerroin mitä oli tapahtunut. Tein Firelle puuron ja vein äiti vei sen sille. Minä vuorostani vein iltaheinät oriille. Minun oli vielä tarkoitus lähteä tänään kaupoille äidin kanssa, mutta kello näytti jo miltei kahdeksaa, niin en enää jaksanut. Lähdimmekin siis suoraan kotiin kun kaikki oli valmista.

//Ohjat voi siis poistaa nyt kaapistani, huomenna luultavasti ostan uudet.

Vastaus:

Hyvä, mukavan pituinen tarina. Aivan kamalaa tuo mitä tapahtui! Toivotaan, että toivutte Firen kanssa pian. Fire on rauhoittunut ihan kohtuullisen hyvin. Ja uusia loimia olisi kyllä aika hankkia, kun pakkasyötkin jo hiipivät nurkilla.
Saat 51v€, ja arvosanaksi 10-, miinuksena muutamat "epäjärkevät" lauseen sanajärjestykset. Muuten todella laadukas, pitkä tarina :)
-Sonja

Nimi: Eliza

06.10.2016 16:57
Oli huomattavasti kylmempi päivä kuin aiemmin, mutta pärjäsin silti hupparilla. Ja onneksi tänään oli jo keskiviikko! Maanantai oli mennyt ihan päin prinkkalaa ja eilinenkään päivä ei ollut oikein sujunut. Maanantaina aamu oli sujunut ihan ok. Mutta siitähän se homma lähti, kun lähdin ajelemaan pyörällä kauppaan. Pyörä oli ihan älyttömän raskas polkea, jopa pienimmällä vaihteella. Eipä ollut koskaan ennen ollut niin raskasta polkea pyörällä. Oli aikamoinen teko polkea koko hieman reilu kaksi kilometriä ja viimeiset parikymmentä metriä talutin pyörää. Laitoin pyörän parkkiin ja huomasin takarenkaan olevan aivan tyhjä. Ilmankos olikin raskasta polkea. Minäpä reippaana pumppasin renkaaseen kunnolla ilmaa ja menin kauppaan.
Keräilin siinä ostoksia koriin, mitä olin kauppalappuun kirjoitellut. Tulin sitten ainaisen ongelman eteen. Minä kun satuin olemaan hieman lyhyempi ihminen, niin enpä sitten taaskaan ylettänyt ottamaan tuotetta, jonka olisin halunnut. Jakkaraa tai myyjää ei tietenkään näkynyt missään ja pähkäilin tilannetta. Loppujen lopuksi päädyin ottamaan melkein vastaavan tuotteen, joka osoittautuikin loppujen lopuksi paremmaksi valinnaksi. Vihdoin pääsin kassalle ja olin lähdössä kotiin. Avasin pyöräni lukosta ja lähdin polkemaan. Ja taas oli hemmetin raskasta polkea. Ajattelin, että ei helkkari ja pysähdyin. Takarengas jälleen tyhjä. Ei auttanut kuin taluttaa pyörä kotiin, noin 2,2 kilometriä. Pyörä oli todella raskas jopa taluttaakin.
Kotona mieheni lupasi laittaa pyörääni uuden sisuskumin tai venttiilin, jommassa kummassa se vika oli. Alkoi olla nimittäin vitutuskäyrä korkealla.
Tiistaina taas oli verkkopankkijutuissa ongelmia, enpä olisi halunnutkaan.
Tänään keskiviikkona, ei pyöräni kuitenkaan ollut vieläkään kunnossa. Olin luvannut mennä hoitamaan Skyn ja Caruson, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kävellä tallille. Eihän siinä kuin ratsastushousut jalkaan, lenkkarit jalkaan, huppari ja heijastin mukaan, sekä avaimet, vesipullo ja mp3 eli tutummin ämpäri mukaan ja menoksi.

Matkan aikana kuuntelin musiikkia ja yritin kävellä suht reippaasti, vaikka jalkoihini sattui. Sekin vielä. Onneksi talli ei ollut kovin kaukana, matkaan minulla meni alle tunti. Kävellessäni tallin pihatietä pitkin tungin ämpärin reppuuni ja varmistin, että se on niin, ettei ämpäri pääse menemään itsestään päälle, koska se tietenkin kuluttaisi virtaa. Katselin Skyta ja Carusoa tarhassa ja olin molempien ulkomuotoon tyytyväinen. Tallillani ne olivat olleet pihatossa koko kesän ja mitä ne nyt tallillani olivat. Eivät olleet siis päässeet lihoamaan ja molemmat olivat olleet reippaita, kun olin niillä ratsastellut. Tänään ratsastaisinkin lisää. Mietiskelin vielä, että seuraavana minun pitäisi ostaa hevosille loimia. Skylla nyt ei ollut uutta sadeloimea, mutta se ei välttämättä tarvitsisi enää. Pitäisi ostaa fleeceloimet ja toppaloimet molemmille. Ulos jokin fleeceloimi ja sisälle myös. Ja sitten heijastimia myös pitäisi ostaa. Kun illat alkaisivat olla pimeämpiä joka päivä yhä enemmän, niin näkyisimme maastossa.

Vein reppuni satulahuoneeseen ja vaihdoin kengät. Onneksi saappaani olivat tallilla, kun kuitenkin jouduin tallille kävelemään. Join vähän vettä, otin riimunnarun mukaan ja lähdin hakemaan Skyn tarhasta.
Tamma käveli jännittyneenä, pää ylhäällä perässäni. Sky ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään, vaan käveli kanssani talliin.

Laitoin tamman karsinaan kiinni ja aloitin harjaamisen punaisella kumisualla. Tämän jälkeen harjasin Skyn pehmeällä harjalla ja puhdistin kaviot, vaikka tamma yritti vetää jalkansa pois kädestäni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kävin vain viemässä harjapakin satulahuoneeseen ja otin liinan mukaan ja irrotin riimunnarun kaltereista. Tänään tekisimme maastakäsittelyä, joten ei tarvittu kuin riimu ja liina. Pujotin kuitenkin liinaa Skyn turvan ympäri ja menimme maneesiin.

Maneesissa irrotin liinan kokonaan riimusta ja Sky lähti laukkaamaan maneesia ympäri muutamat pukit heittäen. Mutta minullapa oli hevosten nameja taskussa ja pian tamma ravasi luokseni. Laitoin tamman kiinni ja ympyrälle. Hetken aikaa Sky sai mennä käyntiä ja sitten käskin tamman raviin. Irrotin liinan ja tamma paineli taas pois luotani. Pian Sky tuli luokseni ja sain ohjattua kehon liikkeillä ja liinaa hieman apuna käyttäen Skyn ympyrälle ympärilleni ja jopa pysymään siinä. Seuraavaksi vähän leikimme. Liinan ollessa löysä Sky käveli vieressäni. Kun pysähdyin, Sky pysähtyi ilman liinasta vetämistä ja palkitsin tamman. Teimme uudestaan pysähdysharjoituksen ja palkitsin Skyn. Irrotin liinan ja lähdin juoksemaan ja Sky tuli perässäni. Kun pysähdyin, myös Sky pysähtyi. Teimme saman uudestaan. Annoin tammalle namin. Tein seuraavaksi kädellä pienen paineen Skyn rinnuksille ja sanoin peruuta. Skyn peruuttaessa edes pari askelta palkitsin tamman. Tein pienen paineen Skyn persuksiin ja tamma väisti ja palkitsin. Teimme joitakin tämänkaltaisia harjoituksia ja vein sitten Skyn talliin.

Harjasin tamman huolellisesti ja annoin vielä namin. Kävin viemässä jo harjapakin satulahuoneeseen ja toin mukanani vaihdossa Caruson harjapakin ja kypäräni. Lähdin viemään Skyta takaisin tarhaan ketjuriimunnarussa. Otin vaihdossa Caruson mukaani ja talutin ponin talliin. Caruso ei ollut ollenkaan jännittynyt, vaan lampsi rentona perässäni. Hieman ehkä liian hitaasti, mutta menkööt.

Talutin Caruson karsinaan ja laitoin riimunnarun kalterien ympäri ja tein vetosolmun. Pyörittelin mustalla kumisualla liat pois ja harjasin violetilla pehmeällä harjalla ponin läpi. Caruson harja näytti vähän pöllähtäneeltä, joten selvittelin harjan kamman avulla siistiksi. Vein harjat satlariin ja toin tilalle ponin suitset ja koulusatulan. Nostin satulan selkään ja kiinnitin vyön toisille rei’ille. Caruso oli kyllä todella hyvässä kunnossa, ei ollenkaan pönäkkä, tuumasin itsekseni.
Lämmitin jo hetken kuolaimia ja suitsin sitten ponin. Painoin jo aiemmin hakemani kypärän päähän ja lähdimme maneesiin.

Vaikka Caruso oli aiemmin taluttaessa kovin hidas, niin valpastui se kuitenkin heti ratsautumisen jälkeen. Noin viiden minuutin kuluttua otin ohjat tuntumalle ja niinpä aloitimme pysähdyksillä, että kuitenkin jarrut toimivat, kun poni yhtäkkiä reipastui. Caruso pysähtyi kivasti haluamaani paikkaan, mutta ei olisi malttanut seistä paikallaan. Poni alkoi nyökytellä päätään ja yritti hivuttautua eteenpäin, etten muka huomaisi. Mutta huomasin asian. Pysäytin ruunan uudestaan. Kovasti Caruso nyökytteli päätään, mutta pysyi paikallaan. Rapsutin ponia sä’ästä ja jatkoimme käynnissä ilman pysähdyksiä. Tähän tuntiin sisältyisi muutama temppu tai vastaava, joten aloitimme maailmanympärysmatkalla. Pysäytin Caruson, joka oli ensin paikallaan seisomista vastaan. Kun ruuna rauhoittui, aloitin. Nostin oikean jalan kaulan yli vasemmalle puolelle ja kohta istuinkin väärinpäin Caruson selässä. Sitten jalat oikealle puolelle ja takaisin normaaliin istumiseen. Annoin Carusolle luvan liikkua. Siirryimme raviin ja ravasimme aina välillä pituushalkaisijalla, jolloin suunta vaihtui. Muutaman voltin teimme myös satunnaisiin kohtiin, se oli sellaista perus työskentelyä. Vaihdoimme vielä suunnan ja jäimme käyntiin. Käännyin istumaan takaperin Caruson selkään, minulla oli nenä ponin häntään päin. Ei se nyt ehkä mikään varsinainen temppu ollut, mutta kuitenkin. Näin me sitten kävelimme noin kierroksen ajan ja käännyin takaisin nenä korviin päin. Pysäytin ponin ja otin taskustani heppanamin. Annoin Carusolle kunnolla ohjaa, kumarruin vähän itse ja yritin saada ponin ottamaan namin kädestäni. Caruso ei aluksi älynnyt, mutta alkoi sitten kaartaa kaulaansa ja hieman laskeutua ja sain annettua namin itse tippumatta. Caruso nousi kunnolla ylös ja käynti jatkui. Enpä juuri tähän hätään muita temppuja keksinyt, joten jatkoimme ravissa ja ratsastimme isoja voltteja. Taivuttelin Carusoa sisäänpäin ja hyvinhän poni taipui, vaikka meinasi ensin pienentää volttia. Mutta hetken päästä poni oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Jäimme muutamaksi minuutiksi käyntiin. En muistanut nyt ollenkaan, olimmeko menneet Caruson kanssa vastalaukkaa, mutta tänään ainakin kokeilisimme. Jos ei onnistuisi, niin pitäisi vain harjoitella lisää.
Olimme sopivasti oikeassa kierroksessa tehtävää varten. Otin ohjat kunnolla tuntumalle ja Carusokin reipastui. Siirryimme harjoitusraviin. Teimme r kirjaimesta laukannoston. Päädyssä käänsin Caruson pituushalkaisijalle ja kohti m kirjainta piti jatkaa laukassa. Caruso vain pudotti raviin. No, jatkoimme uraa pitkin ja s kirjaimesta teimme laukannoston, jatkoimme päätyyn ja kohti h kirjainta. Caruso pudotti taas raviin, vaikka muistutin laukasta. Raviin pudottamisen jälkeen poni kyllä nosti heti laukan, mutta väärän laukan. Ei kun vielä uudestaan. R kirjaimesta laukka ja päätyyn. Päädystä kohti m kirjainta, laukassa. Tällä kertaa vastalaukka onnistui. Teimme vastalaukkaharjoituksen vielä muutaman kerran ja hiljalleen siirsin Caruson käyntiin antaen pitkät ohjat. Kävelimme lopuksi muutaman minuutin ajan ja jalkauduin ja talutin Caruson talliin.

Otin Carusolta varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Palasin harjaamaan ponin. Kevyt harjaus ja kavioiden puhdistus riitti. Talutin Caruson tarhaan ja laiskuudesta ei ollut tietoakaan. Palasin talliin tuomaan riimun ja narun karsinalle ja vein harjat satulahuoneeseen. Samalla laitoin kypäräni ja hanskat kaappiin ja vaihdoin kengät. Hengähdin syvään. Edessä olisi kotimatka kävellen. Ratsastaessa tai muutoin ei jalkohini ollut koskenut, mutta nyt taas hieman koski. Olin keskittynyt hevosiini, niin en muistanut koko kipua. Sonja tuli satulahuoneeseen.
-Hei Eliza. Joko hoidit hevoset?
-Moi. Joo, juoksutin vähän Skyta ja ratsastin Caruson. Nyt olisi kotimatka edessä.
-No, ei kun vain reippaasti polkemaan pyörällä, Sonja sanoi ja hymyili.
-Itseasiassa olen tänään kävellen. Pyörän kanssa hieman ongelmia.
-Aijaa, voi harmi. Mutta hei, olen lähdössä ostamaan muutaman loimen ja kivennäisiä hevosille, haluatko kyydin kotiin?
-Oi Sonja, pelastava enkeli.
-Älähän nyt kehtaa.
-Totta kai heitän sinut samalla kotiin. Lähdetäänkö?
-Toki.

Sonja heitti minut kotiin ja olin taas todella kiitollinen hänelle. Kotiin päästyäni söin hieman taivaallisen hyvänmakuista uunissa tehtyä munakasta ja painuin lämpimään suihkuun. Suihkusta tultuani katsoin tiistain American horror storyn uusimman jakson, kun en ollut sitä jaksanut telkkarista katsoa, kun se tuli vasta klo 23.

Vastaus:

Huhhuh! Todella pitkä tarina. Sulla kyllä kävi melko huono säkä, mutta kiva se on auttaa kaveria.
Itse en ollut kuullut termiä "ämpäri", mistä lie tullut :D
Saat 57v€, sen verran laadukas ja pitkä tarina! Ja saat arvosanaksi 10 :)
-Sonja

Nimi: Siru

27.09.2016 21:47
Fire on kesän asustellut kotimme lähellä sijaitsevalla yksityistallilla, joka ei ole järin hyväkuntoinen, tai lämmin. No, kesällä se ei juuri haittaakaan, Fire on ollut enimmäkseen ulkona laitumella tai tarhassa, kun on ollut niin lämmin. Jos taas on sattunut kylmät kelit, niin loimia vain puettu päälle. Kuitenkin hyvä, että Hepola nousi pystyyn talveksi, niin poni pääsee tallin lämpöön pakkasilla.
Haimme äidin kanssa trailerin Hepolasta, ja ajoimme Firen luo. Ajoimme pihaan, nousin autosta ja äiti ajoi auton vielä hyvin, että saisimme ponin helposti kyytiin. Kävelin tarhalle ja otin aidan tolpasta riimun ja ketjullisen narun. Ujutin riimun oriin päähän ja talutin sen talliin. Laitoin sen kiinni ja hain sen harjat, ja aloin harjaamaan. Pyysin äidin samalla viemään Firen varusteet ja muut tavarat autoon. Firen karva oli jo alkanut vaihtumaan talvikarvaksi, olihan täällä ollut jo todella kylmät kelit jonkin aikaa, muutama pakkasyökin jopa! Harjattuani ponin putsasin vielä kaviot ja loimitin sen, sekä laitoin kuljetussuojat. Tuli pohdittua, että Fire tarvitsisi lisää loimia ja ehkä muitakin varusteita, ehkä voisin käydä kaupoissa katselemassa, jospa olisi tullut uusia tuotteita myyntiin.
Kun Fire oli valmis, talutin sen trailerin luo. Nappasin leipäpussin samalla taskuuni niin, ettei Fire huomannut. Fire heti ulos astuessaan huomasi trailerin pihassa ja alkoi luimia ja hyppimään vähän pystyyn.

-Pitäisikö sille laittaa suitset?, äiti kysäisi hieman hädissään.
-Se voisi olla hyvä idea…

Äiti haki suitset autosta ja irrotti niistä ohjat. Rauhoittelin Fireä leipäpussin avulla sillä välin. Kun äiti tuli suitsien kanssa, niin pidin ponin otsatukasta kiinni ja otin riimun pois, ja sujautin suitset päähän. Fire ei meinannut ottaa kuolaimia suuhun, mutta se onnistui lopulta leivän kanssa. Kiinnitin ketjunarun kuolainten ympäri leuan ali ja talutin oriin trailerin viereen. Lähdin taluttamaan sitä lavalle, leipäpussi apuna. Fire tuli yllättävän helposti traileriin tänään, ei se hypännyt kuin muutaman kerran alas lavalta. Kun saimme ponin lastattua, annoin sille muutaman leivän palkkioksi. Suljimme ovet ja luukun, ja lähdimme ajamaan. Hepolaan ei ollut kuin reilut kymmenen kilometriä matkaa, onneksi, Fire kun ei ole mitään mukavinta matkaseuraa.

Tallin pihaan saavuttuamme kuulin heti kolinaa trailerista. Avasimme luukun takaa ja äiti meni eteen auttamaan Fireä peruuttamaan. Äidin ollessa valmis, avasin puomin ja Fire hypähti kunnolla taakse, melkein jäin alle. Ori puuskutti kuin viimeistä päivää korvat luimussa ja pää korkealla. Yritin rauhoitella sitä silittelemällä ja leivillä, mutta se ei juuri auttanut. Otin kuljetussuojat pois ja lähdin taluttamaan sitä ympäri pihaa. Pian Sonja tuli ulos tallista, ja hän meni äidin kanssa purkamaan Firen tavaroita.

Hevoset oli jo haettu sisälle, mutta itse vein Firen tarhaan yksin hetkeksi, ja vein sinne heinätkin. Otin siltä suitset pois ja heitin ne olalleni ja suljin portin. lähdin kävelemään tallia kohti. Menin varustehuoneeseen, äiti ja Sonja juttelivat siellä ja samalla purkivat tavaroita. Tervehdin Sonjaa hyvin pitkään aikaan, ja vaihdoimme kuulumisia hieman. Kerroin miten Firen kanssa on mennyt, olin saanut sitä paljon rauhoittumaan kesän aikana. Se ei käy enää niin kuumana, eikä ole enää läheskään niin orimainen. Sonja yllättyi tästä, ja halusi nähdä kuinka menen Firen kanssa sileällä ja esteillä. Juttelimme siinä sitten tunnista, mutta emme vielä sopineet mitään. Autoin äitiä ja Sonjaa purkamaan tavarat omaan kaappiini takaisin.
Sen jälkeen haimme Sonjan kanssa Firen sisälle sen omaan karsinaan. Fire oli hieman tohkeissaan “uudesta” paikasta, ja käyttäytyi hieman raivokkaasti vielä tänään. Sonja talutti oriin riimun ja ketjun kanssa sen omaan karsinaan, koska halusi tietää miten se käyttäytyy, mutta nyt kun se ei vielä ollut ihan rauhoittunut niin eipä siitä eroa juuri huomannu. Minä kävelin heinien kanssa edellä ja heitin ne karsinaan ennen kuin Fire ehti sinne. Kun ori pääsi karsinaan, se jatkoi heinien syömistä välittömästi, ja otin siltä loimen samalla pois. Olin valmis lähtemään kotiin, joten äiti kävi irroittamassa trailerin autosta, sanoin heipat Sonjalle ja lähdimme kotiin.

Vastaus:

Hyvä, Fire on kyllä hieman rauhoittunut, hienoa! Oikeastaan kommentteja ei minulla nyt tätä enempää ole. Löysin kuitenkin muutamia kirjoitusvirheitä ynnä muuta vastaavaa, saat 9 tarinasta, ja 35v€ :)
-Sonja

Nimi: Eliza

27.09.2016 14:51
Sonja Hepolasta oli laittanut minulle melko myöhään eilen illalla viestin, että talli olisi taas auki ja olin tervetullut takaisin Skyn ja Caruson kanssa. Innostuin asiasta paljon ja päätin, että heti tänään veisin hevoset Hepolaan. Päivän taittuessa jo hiljalleen iltapäivään lähdimme mieheni kanssa hakemaan hevoset ja lähdimme kohti Hepolaa.

Sonja tulikin meitä vastaan tallin pihassa ja aloimme purkaa hevosia ja niiden varusteita trailerista. Menimme Sonjan kanssa traikun sivuovesta ja kiinnitimme ketjuriimunnarut suitsiin. Koska hevosilla oli nyt suitset, tietenkin ilman ohjia, niin ei tarvinnut laittaa ketjuja turvan ympäri. Mieheni meni avaamaan takana olevat portit ja huusin vielä miehelleni “väistä!” kun hevoset lähtivät vauhdilla peruuttamaan ulos trailerista. Oikeastaan Sky oli se, joka peruutti vauhdilla, Caruso vähän hillitymmin. Minulla sattui olemaan Sky ja menin sen perässä, kun tamma peruutti. Sky meinasi nousta pystyyn ja steppaili hermostuneesti puolelta toiselle. Yritin parhaani mukaan hillitä tammaa, jottei se lähtisi omille teilleen. Caruso tuli viereemme ja näytti yllättävän rauhalliselta. Taisihan se olla ollut hieman pidempään täällä kuin Sky. Talutimme hevoset tarhaan numero kuusi, missä ne aiemminkin olivat, nyt ainakaan siellä ei ollut muita hevosia. Päästimme hevoset irti ja jäin katsomaan hetkeksi niitä. Sonja kävi irrottamassa trailerin ja työnsi sen sivummalle. Mieheni taas lähti palauttamaan autoa, jonka oli saanut kaveriltaan lainaksi.
Caruso oli rauhallinen ja alkoi hamuta heinää. Sky taas ravasi tarhaa ympäri. Ehkäpä se siitä rauhoittuisi. Lähdin talliin.

Satulahuoneessa hevosteni varusteet olivat melko hyvin oikeilla paikoillaan ja järjestyksessä. Loimet olivat vähän miten sattuu, joten taittelin ne nätisti hyllyyn. Skylla ja Carusolla oli samat paikat ja samat karsinat kuin aiemminkin. Lähdin tallin puolelle katsomaan, olisivatko karsinat valmiina ja sitten pesemään trailerin, kuten olin Sonjalle luvannut, kun olin sitä lainannut.

Karsinat olivat puhtaat ja puruakin siellä oli riittävästi. Olisi ihan kiva, jos Skylla ja Carusolla olisi vierekkäiset tai vastakkaiset karsinat, täytyipä kysyä Sonjalta. Tallissa ei juuri nyt ollut tekemistä, joten lähdin pesemään traileria.

Minulla oli lapio ja kottikärryt mukanani ja aloin lapata puruja kottareihin. Lapiolla se olikin helppoa. Hetken kuluttua vein kottarit ja lapion pois ja aloin pestä traileria sisältä painepesurilla. Ihan kevyt huuhtaisu vain aluksi. Sen jälkeen lorautin sankoon desinfiointiainetta ja otin varrellisen harjan. Kastelin harjan vedessä ja aloin jynssätä seiniä. Tämän jälkeen huuhtelin aineen taas painepesurilla ja siirryin ulkopuolelle. Ulkopuolen pesin vain painepesurilla ja avasin trailerin kaikki luukut, jotta se saisi kuivua. Oliki aurinkoinen päivä, niin traileri kuivuisi varmasti melko nopeasti. Koko hommassa minulla meni noin puolitoista tuntia, mutta tuli hyvää jälkeä, ja puhdasta! Ja eipähän minulla kiire ollut.

Kävin hakemassa Caruson riimun ja narun tallista ja kävin hakemassa ponin talliin. Caruso ei juuri ilahtunut näkemisestäni, mutta ei se karkuunkaan lähtenyt. Pujotin riimun ponille ja laitoin ketjun turvan ympäri, kaiken varalta. Sky ei yrittänyt tulla portista samaan aikaan, joten suljin langat ja talutin Caruson talliin.

Laitoin ponin käytävälle kiinni ja hain harjat. Aloin harjata ensin pölyharjalla matkalla ja tarhassa tulleet pölyt ja irtolika pois. Vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin ponin tarkemmin kauttaaltaan läpi. Aloin puhdistaa kavioita, mutta se ei ollut ollenkaan helppo homma. Jalat pysyivät maassa kuin liimattuna, jälleen kerran. Jos nojasin Carusoon, poni nojasi voimakkaasti takaisin. Ei minun auttanut muu kuin hakea lyhyt raippa avuksi.
Laitoin raipan kevyesti koskettamaan ponin jalkaa ja sanoin nosta. Se ei kuitenkaan auttanut. En ollut aiemmin itse käyttänyt tätä tapaa, mutta muistelin kuulleeni, että napauttamalla vuohisniveleen hevonen nostaa jalan. Napautin kaviokoukulla niveleen ja jalka nousi. Vau, se toimi. Puhdistin kavion ja laskin sen maahan. Menin takajalan luokse ja Caruso nosti kavion miltei valmiiksi. Toisen etujalan kohdalla käytin taas koukkua, takajalan kohdalla ei tarvinnut. Taputin Carusoa ja vein ponin tarhaan. Tarhassa otin Skyn mukaani ja lähdimme talliin.
Sky tanssahteli vierelläni eikä asettunut. Ei sentään noussut pystyyn, mutta koko matka oli yhtä steppailua.

Laitoin myös Skyn käytävälle kiinni ja kävin hakemassa Skyn harjapakin. Samalla vein Caruson harjat takaisin satulahuoneeseen.
Harjasin Skynkin ensin pölyharjalla ja sen jälkeen pehmeällä harjalla. Sky sentään nosti kaviot yksi kerrallaan putsattavaksi, mutta yritti vetää aina jalan kädestäni. Päättäväisesti pidin jalasta kiinni niin pitkään, että tamma lopetti nykimisen. Aikansa siinä meni, mutta Sky antoi kuitenkin periksi ja sain kaviot puhdistettua. Talutin Skyn takaisin tarhaan ja palasin talliin viemään narua karsinalle. Tänään en tainnut juuri muuta tehdäkään tallilla, lähdin kävelemään kotiin, missä kissat jo varmasti odottaisivat ruokaa.

Vastaus:

Hienoa! Hepat saatu taas kotiutumaan ennestään tuttuun talliin. Eipäs sitten kuin suoriittamaan tehtäviä jälleen! :)
Tarina oli laadukas, ei pisimpiä tarinoitasi, mutta eipä ollut paljoa tekemistäkään. Saat 9½ ja 39v€
-Sonja

Nimi: Eliza

22.05.2016 15:51
Eilen olin saanut ostettua Skylle ihan omat harjat ja suojat sekä tietenkin harjapakin. Skyn varusteiden värimaailma sai olla punainen, tosin tammalle ostamani pöläri ja kovaharja olivat violetin valkoiset tai siniset. Ja harjapakin väriksi olin valinnut violetin, minusta se kiva, niin ei ole koko harjapakki ja sisältä punaista. Olin iskenyt silmäni yhteen sadeloimeen, mutta rahani eivät siihen vielä riittäneet. Ostaisin loimen varmasti pian, kunhan rahani riittäisivät.

Aloin harjata Skyta sen uusilla harjoilla. Aluksi pyörittelin kumisualla lian irti ja pyyhkäisin sen pölärillä pois. Harjasin tamman vielä pehmeällä harjalla ja aloin puhdistaa kavioita. Skyveteli kovasti jalkaansa kädestäni eikä meinannut antaa periksi. Otin jalasta tukevamman otteen ja annoin tamman nyhtää jalkaansa. Jonkin ajan kuluttua Sky antoi periksi. Aloin puhdistaa kaviota ja siirryin seuraavaan. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja toin mukanani suitset, kypärän ja hanskat. Tänään ratsastaisin ilman satulaa, mikä olisi kyllä riski sisänsä. Suitsin Skyn ja painoin kypärän päähäni. Tungin hanskat käteen ja talutin tamman kentälle.

Ratsauduin jakkaraan päältä ja ohjasin tamman vasempaan kierrokseen. Reippautta tuntui olevan liikenteessä, siksipä aloitimme taas pysähdyksillä, kuten melko usein ennenkin. Sky heitteli päätään ja oli jälleen kerran sitä mieltä, että en pysähdy. Kovin sain tapella tamman kanssa, kutitella ihan kunnolla suusta ja viimein, kun mikään ei tehonnut, kiskaisin ohjasta ihan kunnolla, jolloin tamma pysähtyi. Se oli kyllä ihan vihoviimeinen konsti. Jatkoimme käynnissä eteenpäin ja teimme vielä useita pysähdyksiä niin pitkään, että Sky alkoi kuunnella. Pysähdykset sujuivat todella vaikeasti, jokaisen kohdalla tapeltiin siitä, että pysähdytäänkö vai ei, mutta joka ikinen kerta pysähdyttiin, tavalla tai toisella. Kun saimme tehtyä pari edes vähän kelvollista pysähdystä, jätimme pysähdykset pois ja jatkoimme uralla käynnissä.
Aloimme kokeilla ravia näin ilman satulaa. Skyhan olisi lähtenyt vauhdikkaaseen raviin, mutta käänsin tamman ympyrälle ja tein selväksi, että nyt mentäisiin hidasta ravia. Sky totteli, mutta oli selvästi pettynyt kun ei saanut kaahata häntä viidentenä jalkana. Menimme ihan lyhyitä ravipätkiä, muutaman askeleen. Ihan sen takia, että Sky oppisi menemään välillä vähän hitaamminkin eikä sinkoilisi kuin tykin suusta ammuttuna. Teimme todella paljon käynti-ravi pätkiä ja jäimme käyntiin, tosin reippaaseen sellaiseen. Vaihdoimme suunnan menemällä rata pituussuuntaan leikkaa ja jatkoimme käynnissä. Pian aloimme tehdä taas käynti-ravi siirtymisiä. Teimme niitä taas pitkään ja ravi oli hidasta. Hidastin Skyn käyntiin ja annoin tammalle hieman pidempää ohjaa.
Kävelimme ihan rauhallisesti reilu kymmenen minuuttia ja siirryimme taas tekemään käynti-ravi siirtymisiä ja jatkoimme tehtävää vielä niin, että kaksi siirtymistä tuli pitkälle sivulle, katsomopäädyn ympyrä käveltiin ja vastakkaisen päädyn ympyrä ravattiin. Tätä jatkui pitkään ja jäimme käyntiin.
Olimme kentällä noin 45 minuuttia, kunnes liu’uin alas Skyn selästä ja talutin tamman talliin.

Otin varusteet pois ja vein ne satlariin. Nostin satulan telineelle, joka sijaitsi ihan alimpana sen takia, ettei valkoiset karvat tipu alla oleviin satulahuopiin ja ne ole sitten ihan valkoisten karvojen peitossa. Pesin kuolaimet ja niputin suitset ja nostin ne sitten koukkuun, jonka yläpuolella luki Sky. Nappasin violetin harjapakin mukaani ja painelin Skyn luokse.

Aloitin Skyn harjaamisen kovalla harjalla. Sillä oli hyvä harjata myös kaviot, mutta mahan kanssa piti olla varovainen, ettei harjannut liian kovaa. Vaihdoin harjan pian pehmeään ja harjasin sillä Skyn vähän tomerammin. Skyn harjattuani vein tamman tarhaan. En ottanut vielä Carusoa vaihdossa mukaani, vaan menin laittamaan kentälle esteitä ja puomeja.

Laitoin päätyyn neljä puomia, mutta tällä kertaa ne eivät menneet uran suuntaisesti. Laitoin samaan päätyyn voltille kaksi puomia, suunnilleen lävistäjälle pystyn, toiseen päätyyn kavaletin ja toiselle pitkälle sivulle okserin ja kaksi ristikkoa, joka oli in and out sarja. Radan tehtyäni kävin hakemassa Caruson talliin.

Harjatessani Carusoa mieleeni tuli, että nyt kun olin valinnut Skylle väriksi punaisen, niin olisi kiva, kun Caruson väri olisi vihreä. Toki olihan ponilla ruskeitakin varusteita, mutta harjat ym. voisivat olla vihreitä. Täytyi miettiä asiaa vielä.
Harjailin ponia kovalla harjalla, pehmeällä harjalla ja pään pääharjalla. Puhdistin kaviot, vaikka poni näykkäisikin minua takapuolesta ja napsautin Carusoa turvalle. Kaviot piti puhdistaa ja sillä siisti, tykkäsipä Caruso siitä tai ei. Ja vaikka ei tykännytkään, niin silti ei saanut näykkiä tai purra hoitajaa.
Laitoin Carusolle ruskeat suojat etusiin ja lähdin hakemaan itselleni raippaa ja Carusolle satulan ja suitset. Satulahuoneen pöydällä oli joitakin hevosvarustelehtiä ja ihan vain pikaisesti tsiikasin suojia. Etsin nimenomaan vihreitä suojia. Eteeni ilmestyi myrkynvihreät jännesuojat, ne eivät olleet ollenkaan mielestäni kauniit ja tuumin mielessäni, että jos vaihtaisin Caruson harjat vihreiksi, niin suojat saisivat jäädä ainakin ruskeiksi. Minusta ruskeat suojat olivat kauniit, kun yleensä näki mustia suojia.
Poimin mukaani esteraipan, satulan ja suitset ja palasin takaisin Caruson luokse.
Caruso antoi minun laittaa satulan ja suitset nätisti, eikä pistänyt vastaan ollenkaan. Rapsutin ponia ja lähdin taluttamaan ruunaa kentälle.

Ratsauduin ja käänsin Caruson oikeaan kierrokseen. Ruuna löntysteli hitaasti pää alhaalla ja ehti napata kentän reunalta ruohotupsun. Eh ehtinyt estää tätä, koska oli pitkät ohjat. No, kunhan tämä ei tulisi tavaksi, muuten Carusosta tulisi ihan tottelematon ja napsisi kentällä ja maastossa ruohotupsuja suuhunsa aina kun sai.
Otin ohjat tuntumalle muutaman minuutin alkukäyntien jälkeen ja Caruso jatkoi hitaasti lompsimista. Läpsäytin ponia raipalla takamukselle ja Caruso heräsi. Caruso lähti jopa raviin, hidastin ponin kuitenkin käyntiin ja aloimme ratsastaa tarkat kulmat.
Caruso yritti luistaa tästäkin, mutta käytin reilusti sisäpohjetta ja sain ponin kävelemään syvälle kulmaan asti.
Aloimme ratsastaa päätyyn volttia ja kävellä voltin puomien yli. Muutaman kerran jälkeen suurensimme volttia ja ratsastimme neljän puomin yli. Caruso alkoi olla jo vähän virkeämpi ja alkoi nostella jalkojaan ja ponin jalat eivät osuneet enää puomeihin. Napautin pohkeilla ihan kunnolla ja Caruso lähti liikkumaan pelkästä pohkeesta, kehuin ponia. Jatkoimme kuitenkin edelleen hieman isommalla voltilla ja neljän puomin yli. Caruso alkoi vetreytyä ihan kunnolla ja seuraavalla voltilla heti puomien jälkeen käänsin Caruson lävistäjän pystylle. Pysty oli 60 cm, joten Caruso nosti hyvän, reippaan laukan ja hyppäsi pystyn hyvin. Hyvällä ilmavaralla eikä kaviot näin osuneet puomeihin. Jatkoimme ravissa päätyyn ja lyhyen sivun jälkeen kavaletti ravissa ja siitä jälleen toiseen päätyyn, ravissa puomit, laukannosto ja pysty. Siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan täyskaarrolla.
Kävelimme uralla sekä pienellä voltilla olevien puomien yli. Käyntiä jatkui reilu viisi minuuttia ja nostimme ravin kautta laukkaa ja laukkasimme muutaman kierroksen kenttää ympäri kevyessä istunnassa. Jäimme raviin ja vaihdoimme suunnan.
Aloitimme puomeilla ja siirryimme pystylle. Pystyltä käänsin Caruson okserille, tämä olikin vaativa käännös. Caruso epäröi okserilla, mutta kannustin ponia kunnolla ja ruuna hyppäsi okserin. Kehuin välissä ja seuraavaksi kavaletti. Kavaletilta taas vaativampi käännös innarille, mutta onneksi ristikot olivat helposti hypättävissä. Jatkoimme useita kertoja tehtävää, nyt tulikin Carusolle vähän vaativampia käännöksiä, mutta poni suoriutui niistä hienosti. Jätimme esteet pois ja siirryimme käyntiin. Vaihdoimme suunnan taas täyskaarrolla.
Hetken aikaa käveltyämme siirryimme vielä ravaamaan. Ravasimme reippaasti noin seitsemän minuuttia ja aloin antaa Carusolle ohjaa, mutta jatkoimme kevyessä ravissa. Keventäminen melkein pitkin ohjin ei tuottanut minulle ongelmia, koska en suinkaan tukeutunut ohjiin keventäessä, vaan painopiste pysyi jalustimilla. Jäimme käyntiin ja pudotin jalustimet jaloistani. Annoin Caruson kävellä hitaammin ja alta kymmenen minuutin kuluttua jalkauduin ja talutin Caruson talliin.

Riisuin satulan ja suitset ja tapani mukaan vein ne heti satulahuoneeseen, minne jätin myös kypäräni, hanskat ja raipan. Palasin ponin luokse harjojen kanssa.
Käytin tällä kertaa vain kovaa harjaa sekä pääharjaa. Puhdistin myös kaviot otettuani ensin suojat pois. Poni yritti näykkäistä minua, mutta komensin kovasti. Vein Caruson tarhaan ja palasin talliin.

Hevosten varusteitakin pitäisi huoltaa taas, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Menin kentälle laittamaan puomit ja tolpat omalle paikalleen ja tuumasin tämän tallipäivän olevan tässä.

Vastaus:

Teillähän meni ihan hyvin Skyn kanssa, ja vielä paremmin Caruson kanssa, hyvä! Huomasin tuossa, että kun olit ilman satulaa mennyt, mutta silti kirjoitit "Nostin satulan telineelle, joka sijaitsi ihan alimpana sen takia..." No, ehket vain huomannut, ei se niin vakavaa tietenkään ole. :)
Saat 9½ ja 45v€ :)
-Sonja

Nimi: Siru

17.05.2016 17:00
Oli hevosten aamupäivä ruokien aika, kun istuin kotona koneella, ja tuumin, että voisin tänään mennä tallille ja ratsastaa, pääsisin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Firellä kunnolla, koeratsastusta lukuunottamatta tietenkin. Sanoin tästä äidille, ja hän sanoi, että voisimme lähteä noin tunnin kuluttua, kun hän on saanut vähän työasioita hoidettua, vaikka onkin sunnuntai... Noh, suostuin tähän loppujen lopuksi. Olin koneella vielä jonkin aikaa, jonka jälkeen puin uudet ratsastusvaatteeni ylle, ja sitten lähdimme. Ei mennyt kauaa matkustaa tallille autolla. Olin äitiä pyytänyt katsoa, kuinka ratsastan. Hänen oli myös hyvä nähdä kuinka Firen kanssa menee. Äiti myös suostui auttaa minua Firen kuntoon laitossa. Saavuttuamme katsoin olivatko hevoset ulkona, nyt kuitenkin satoi ikävästi. Kyllä ne olivat, ja suurimmalla osalla oli loimi päällä, myös Firellä. Katsoin hevosia, kunnes äiti huomautti, että pitäisi hakea riimu. Olin omissa ajatuksissani tuossa vaiheessa. Tokaisin ja lähdin hakemaan riimua, niin äiti veisi Firen varusteet sen karsinan eteen.

Kävelin tarhoille ja saavuttuani Firen tarhalle maiskuttelin ja kutsuin Fireä nimeltään luokseni. Fire katsahti minua päin, mutta ei sen koommin välittänyt. Pujahdin sitten aidan ali ja kävelin Firen luo vajaalle heinäpaalille se oli jo melkein syöty. Otin kiinni Firen leukaperistä ja nostin sen pään ylös. Sitten nopeasti sujautin riimun oriin päähän ja lähdin taluttamaan tätä portille. Rileyn hevonen Deli olikin lähtenyt seuraamaan meitä siinä toivossa, että pääsisi pois tarhasta. Häädin Deliä hieman kauemmas ja kävelin Firen kanssa ulos tarhasta ja suljin portin, sekä talutin oriin talliin.

Vein Firen karsinaan ja äiti oli vienyt satulan, suitset ja harjat karsinalle. Myös minun varusteet kuten kypärä, hanskat ja raippa olivat ilmestyneet paikalle. Otin loimen pois Fireltä ja äiti ojensi minulle sitten pölyharjan. Äiti itse harjasin dandylla toiselta puolelta. Harjattuamme ponin läpikotaisin putsasin vielä kaviot. Äiti nosti satulan Firen selkään ja laittoi sen kunnolla, ja minä laitoin kypärän päähän ja suitset Firelle. Se ei heti ottanut kuolainta, mutta tungin sormeni sen suuhun sivusta, niin kyllä se suunsa avasi. Kiinnitin remmit ja talutin ponin maneesiin, äiti tuli perässä raipan kanssa.

Talutin Firen kaartoon ja nousin jakkaralta ponin selkään laitettuani jalustimet ja kiristettyäni vyön. Pyysin sitä siirtymään käyntiin, Fire siirtyi oikein hyvin ja terhakasti. Kävelimme ensin löysin ohjin oikeaan kierrokseen. Viiden minuutin jälkeen otin ohjat ja aloin pysäytellä. Fire ei olisi malttanut pysähtyä aina, vaan nosti päätään ylös ja aukoi suutaan. Tein puolipidätteitä ennen pysähdystä, ja kyllä se sitten sujui. Fire kuitenkin lähti aina käyntiin heti kun vähänkin myötäsin. Näin ei olisi kuulunut tehdä. Äiti käski minua siis totuttaa nyt Fireä siihen, että luvan annettua saa vasta lähteä. Pysäytin Firen, ja myötäsin aivan vähän. Fire heti otti yhden askeleen, mutta pidätin heti, ja se pysähtyi. Äiti käski pysyä rennompana. Yritin tuota, ja tein uudestaan. Myötäsin, mutta Fire lähti. Pidätin, ja myötäsin uudestaan. Nyt Fire ei lähtenyt. Pian painoin pohkeita aivan vähäsen ponin kylkiin luvan antamisen merkeissä. Fire lähti reippaaseen käyntiin, ja annoin sen kävellä hetkisen aikaa, kunnes taas pysäytin, ja myötäsin. Poni oli lähdössä, mutta ehdin estää sen. Myötäsin taas vähän, mutta Fire oli paikallaan. Myötäsin lisää, ja pian oli jo aivan löydät ohjat. Taputin Fireä ja annoin pohkeita. Nyt pysäytin vielä kerran, ja onnistuneesti meni.

Seuraavaksi käynnätessämme painoin pohkeita hieman vahvemmin oriin kylkiin ja se nosti ravin. Aloin keventää. Fire oli hieman tulinen, todella reipas ja ehkä hieman liian eteenpäin pyrkivä. Istuin alas harjoitusraviin ja istunnallani yritin rauhoittaa herraa. Se hidasti hieman, ja alkoi itsekin hallita askeleitaan. Se laski päätään ja sain sen ihan hyvään asentoon. Raippaa ei ainakaan tarvinnut! Nyt kun Fire ravasi nätisti, niin aloin taas keventää. Silti ravi muuttui taas hallitsemattomaksi ja tönköksi. Olin ainakin sen saanut selville, että kevyt ravi on Firelle vaikeaa. Tätä täytyi harjoitella. Ravasimme kevyttä ravia ja yritin aina keventää hitaammin ja hitaammin, mutta se oli vaikeaa, koska aina hevonen vei rytmin. Siirryin pääty-ympyrälle ja aloin asettaa siinä. Asettaminen sujui todella hyvin, ja pian vaihdoin suunnan ympyrään ja asetin toiseen suuntaan.

Pian siirryimme taas uralle ja käyntäsimme nyt pitkään. Olin ravannut äsken noin 10 minuuttia. Hetken kävelyjen jälkeen nostin laukan kulmasta ja laukkasimme pitkän sivun. Laukan aikana lensi yksi jos toinenkin pukki, mutta eivät ne isoja olleet. Hidastin sitten kädellä ja istunnallani kulmaan, ja kävelimme lyhyen sivun, kunnes taas kulmassa nostin laukan ja laukkasimme toiseen kulmaan saakka. Nyt sujui jopa ilman pukkeja, mutta yhdessä vaiheessa jonkun syyn takia Fire meni ristilaukkaa, mutta pian taas palautti oikean laukan. Jatkoimme laukkaamista melko pitkään ja jossakin vaiheessa vaihdoin suunnankin ja laukkasimme oikeaan kierrokseen myös. Laukat menivät hyvin, ja laukka oli oikein hallittua. Lopuksi vielä laukkasin kaksi kierrosta kevyessä istunnassa ja taas muutama pukki lensi.
Laukan jälkeen ravasin vielä kierroksen, jonka jälkeen kävelimme ja rennosti vapaalla ohjalla viimeiset 10 minuuttia. Tämän jälkeen jalkauduin, nostin jalustimet ja löystin vyön sekä talutin oriin talliin sen omaan karsinaan.

Otimme äidin kanssa varusteet pois Fireltä ja äiti harjasi sen kun minä vein varusteet varustehuoneeseen. Samalla kävin katsomassa sataako ulkona, ja kyllä siellä satoi. Loimitimme siis Firen vielä ja sitten talutin sen tarhaan. Nyt oli valmista ja lähdimme äidin kanssa kotiin.

Vastaus:

Hyvä, tästä se lähtee! harjoittelette vaan urakalla niin ootte maailman mestarit :)
Saat 10, hyvin kirjoitit, ja 37v€
-Sonja

Nimi: Eliza

17.05.2016 12:07
Tänään minulla oli muutama tunti luppoaikaa, joten päätin käyttää ajan hyödyksi ja kipaista Hepolaan.

Hevoset olivat tallissa, koska oli niin huono sää, ainakin tällä hetkellä. Vettä satoi, oli tuulista ja kylmä. Meidän piti tänään mennä Caruson kanssa maastoon, mutta saa nyt nähdä, miten sää muuttuu, vai muuttuuko ollenkaan.
Odottelin, jospa sää muuttuisi ja pääsisimme kuitenkin maastoon. Sillä aikaa menisin Skyn kanssa puomeja. Menin maneesiin laittamaan puomeja, kunhan ensin keksin, miten ne laittaisin. Ehkäpä jotenkin yksinkertaisesti.

Jouduin kyllä tosissani miettimään puomien asettelua. Sitten päätin kantaa viisi puomia pääty-ympyrän uloimmalle kaarelle, pitkälle sivulle, hyvin pitkälti keskelle yksi puomi ja vastakkaiselle pitkälle sivulle neljä puomia. Lähdin talliin.

Pujotin Skylle riimun päähän, kiinnitin riimunnarun riimuun ja pujotin narun kaltereiden välistä sekä tein vetosolmun. Otin harjapakista pehmeän harjan ja aloin harjata Skyta.
-Joudun vieläkin harjaamaan sinua tammaseni Caruson harjoilla, mutta ei hätää, ostan sinulle kyllä muutaman päivän sisällä omat harjat. Ja suojat. Ai hitto, eihän sinulla olekaan edes suojia! Voi paska. No, täytyy lainata tallilta. Muutaman päivän sisällä aukeaa taas yksi varustekauppa. Jos en löydä sieltä mieleisiä, niin ostan jostakin muualta sinulle ensitöikseni ne harjat ja suojat. Ja harjapakin, niin pysyvät hyvässä tallessa sitten.
Puhdistin tomerasti tamman kaviot ja lähdin viemään harjapakkia satulahuoneeseen. Satulahuoneessa mieleeni tuli, että menisimme vain puomeja, joten voisin laittaa Skylle pintelit. Kaivelin kaapista puhtaat pintelit ja patjat ja työnsin ne kainalooni. Otin kaapista kypärän ja hanskat, iskin kypärän päähän ja hanskat hupparin taskuun. Sen jälkeen poimin telineeltä Skyn estesatulan ja suitset ja painelin Skyn karsinalle.

Suitsin taas ensin tamman ja Sky jäi jälleen ihmettelemään kuolaimia ja alkoi kuulua maiskutus, kun tamma maisteli kuolainta. Sen jälkeen satulointi onnistuikin hyvin ja aloin käärimään pinteleitä tamman etusiin. Laitoin ensin patjan kunnolla jalkaan ja kieritin pintelin päälle. Tarpeeksi tiukalle, mutta ei kuitenkaan liian tiukalle. Ratsastuksenopettaja oli aina kehunut pintelinkäärimistaitoani, kun oli tarkastanut, ettei pinteli ole liian löysällä tai tiukalla. Laitoin hanskat käteeni ja talutin Skyn maneesiin.

Ratsauduin ja ohjasin tamman uralle oikeaan kierrokseen. Jo heti alkuun, ohjien ollessa pitkät aloimme kävellä yksittäisen puomin yli. Sky käveli yllättävän maltillisesti, eikä hötkyillyt. Otettuani ohjat tuntumalle käynti oli automaattisesti reippaampaa, mutta tamma pysyi kuitenkin käynnissä siltikin, vaikka ohjasin tamman puomille. Siinä vaiheessa, kun menimme myös toisen pitkän sivun neljä puomia, Sky ampaisi laukkaan. Käänsin tamman ympyrälle ja hidastin käyntiin. Kävelimme puomit vielä muutaman kerran ja siirryimme raviin. Sky ylitti neljä puomia vauhdikkaasti, nosti melkein laukan. Alkoi olla jo vähän tammassa pitelemistä puomeilla. Rauhoitin ravia tekemällä aina voltin ennen puomeja ja puomien ylitys sujui hieman rauhallisemmin. Hidastin tamman käyntiin ja vaihdoimme suunnan vasempaan kierrokseen.
Muutaman minuutin käynnin jälkeen siirryimme raviin ja puomeille. Taas sain pidätellä Skyta puomeilla. Teimmekin taas voltin juuri ennen puomeja. Noin 15 minuutin kuluttua hidastin Skyn käyntiin ja jatkoimme uralla.
Seuraavana siirsin Skyn raviin, istuin alas harjoitusraviin ja ravasimme maneesia ympäri. Muutaman kerran jälkeen käänsin Skyn päädystä puomeille ja teimme laukannoston. Laukka oli erittäin vauhdikasta, puomien jälkeen teimme voltin hidastaakseni hieman laukkaa. Annoin kuitenkin Skyn jatkaa laukassa toiseen päätyyn, jossa käänsin tamman ympyrälle ja ylitimme päädyn puomit ja jatkoimme yksittäiselle puomille. Ylitimme puomin laukassa, teimme voltin, ylitimme puomin uudelleen ja siirryimme raviin. Skyn vauhti laukassa oli hurjaa, entäs sitten esteillä. Kyllä saattaisi puomit lennellä.
Jatkoimme saman uudelleen, mutta pidin Skyn ravissa neljällä puomilla. Vastaa päädyssä annoin luvan nostaa laukan. Laukkasimme taas päädyn puomit, yksittäisen puomin, voltin, puomin ja raviin. Skylla sitä virtaa riitti vähän liiaksikin. Jatkoimme laukkatehtävällä vielä monta kertaa ja siirryimme käyntiin. Vaihdoimme vielä suunnan ja siirryimme melkolailla heti raviin.
Teimme ympyröitä päädyissä ja tarvittaessa voltin muualle, koska Skylla oli energiaa ja yritin saada tamman rauhoittumaan. Ravasimme noin viidestä kymmeneen minuuttia, hidastin tamman käyntiin ja annoin Skylle pitkät ohjat.
Reilun mittaisten loppukäyntien jälkeen rapsutin tammaa ja jalkauduin. Talutin Skyn talliin.

Riisuin varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Jätinpähän jo kypärän valmiiksi päähäni ja tungin hanskat taskuun.
Otin Skylta pintelit pois ja harjasin tamman huolellisesti. Kieritin pintelit rullalle ja vein ne satulahuoneeseen. Kävin katsomassa tallin ovelta sään. Sade oli loppunut, aurinko paistoi ja enää ei juurikaan tuullut, pääsisimme siis Caruson kanssa maastoon.
Sonja oli sillä välin ilmestynyt talliin, varmaan toimistosta.
-Hei Eliza, mitä olet tekemässä?
-Tulin juuri ratsastamasta Skylla, tänään sujui ihan hyvin.
-Mukava kuulla. Oletko menossa liikuttamaan Caruson?
-Olen joo.
-Sitten en vie sitä tarhaan. Vietkö Skyn itse tarhaan?
-Vien ja käyn laittamassa maneesissa puomit paikoilleen.
Kävin hakemassa Skyn ja talutin tamman tarhaan. Palasin talliin harjaamaan Caruson.
Laitoin ponin kiinni ja harjasin ruunan nopsaan. Puhdistin myös kaviot ja menin satulahuoneeseen.
Nostin pakin hyllyyn ja otin kaapista raipan. Tungin sen kainalon ja käden väliin ja otin telineeltä Caruson estesatulan ja suitset sekä korvahupun.

Satuloin ruunan ja laitoin korvahupun. Sen jälkeen laitoin suitset ja kiinnitin hihnat. Pujotin riimun pois ponin päästä ja pujotin ohjan kyynärtaipeeseeni, niin poni ei karkaisi. Kaivelin hanskat taskustani ja laitoin ne käteeni. Otin ohjat kaulalta ja talutin Caruson ulos.

Ensiksi nostin ohjat ponin kaulalle ja aloin kiristää satulavyötä. Poni pullisteli tällä kertaa ihan huolella, voi olla, että poni olisi ihan hiekan jo laihtunut, kun ruokamäärää oli vähennetty. Ja nytkin tarkoitus oli, että Caruso hieman laihtuisi, kun kiipeilisimme mäkiä ja laukkaisimme paljon.
Sain vyön kiristettyä, laskin jalkkarit ja ratsauduin. Poni ei olisi viitsinyt lähteä kävelemään, napautin raipalla ja pääsimme liikkeelle.

Caruso oli laiskahko ja herättelin ponia raipalla ja melko pian ravilla. Raviin siirtyminen oli laiskaa ja vastahakoista, mutta tein ponille selväksi, että nyt ravataan ja reippaasti. Pian jatkoimmekin matkaa reippaassa ravissa.
Ravasimme varmaan noin parisataa metriä ja nostimme laukan. Laukkasimme tietä pitkin pitkän pätkän ja siirsin Caruson ravin kautta käyntiin. Kävelimme hetken aikaa ja saavuimme hyvälle kiipeilypaikalle. Ensiksi matkamme vietti melko jyrkästi alaspäin, sen jälkeen oli parikymmentä metriä tasaista ja jyrkkä ylämäki. Mäessä kannustin Carusoa liikkumaan eteenpäin ja nousin kevyeen istuntaan. Mäen jälkeen oli taas tasaista ja siirsin Caruson reippaaseen raviin. Eteemme tuli ylämäki, ei mikään kamalan jyrkkä, joten annoin ponille pohkeita ja ravasimme mäen reippaasti ylös. Kunnon hikitreeniä. Kävelimme pienen alamäen alas ja taas tasaisella jatkoimme ravissa ja laukassa. Käytin hieman raippaa ja menimme oikein kovaa laukkaa ja nousin kevyeen istuntaan. Hidastin Caruson käyntiin kunnon laukkapätkän jälkeen. Tiesin eräältä polulta pääsevän taas ylämäkeen, joten käänsin Caruson polulle ja annoin pidempää ohjaa niin poni sai katsoa kunnolla eteensä, mihin astui. Taas polun jälkeen siirryimme leveämmälle tielle ja kohta tulimmekin mäelle. Nousin jälleen kevyeen istuntaan ja kiipesimme mäen ylös. Mäessä taas vähän kannustin Carusoa kävelemään. Mäki vietti loivasti alas, joten siinä oli hyvä taas ravata.
Olimme maastossa kaikenkaikkiaan noin puolitoistatuntia. Olihan se kunnon treeniä Carusolle, mutta myös minulle, koska jouduin olemaan paljon kevyessä istunnassa. Palatessamme tallin pihaan meillä kummallakin oli kuuma. Jalkauduin ja talutin Caruson talliin.

Sonja oli satulahuoneessa, kun vein suitset ja satulan sinne.
-Teillähän taisi olla kova treeni, kun sinulla helottaa posket ihan punaisina?
-Joo ja Caruso on hikinen myös. Jätin samalla kypärän, hanskat ja raipan kaappiin.
-Oho, no jospa Caruso alkaisi menettää hieman painoa.
Putsasin Caruson kaviot ja vein ponin pesupaikalle. Laskin hanasta kädenlämpöistä vettä ja aloin suihkuttaa ponia. Tämän jälkeen vedin enimpiä vesiä pois ponin karvasta ja talutin ponin tarhaan. Caruso kuivuisi auringossa oikein hyvin ilman loimeakin. Vilkaisin kelloa ja huomasin, että minulla alkoi olla jo kiire muihin hommiin. Vein pikaisesti riimun ja narun Caruson karsinalle ja lähdin tallilta.

Vastaus:

Hyvä! Skyn kanssa näytti menneen ihan hyvin, ja Caruso vasta saikin liikuntaa! Oikein hyvä :)
Saat 10-, vähän olisi taas voinut kuvailla Carusolla ratsastusta enemmän. Saat myös 48v€
-Sonja

Nimi: Eliza

13.05.2016 17:56
Tänään olikin hieman viileämpi päivä, piti olla ihan ohut huppari päällä, muuten olisi voinut tulla jopa kylmä.
Sonja oli pyytänyt minua ratsastamaan jollakin tallin hevosella, joten sen tein tänään. Tänään en liikuttaisi Skyta tai Carusoa, saatoin kuitenkin harjata molemmat.

-Hei Sonja. Voisin tänään ratsastaa jollakin tallin hevosella.
-Ai hei Eliza. Sehän sopii, kenelläpä ajattelit?
-Itseasiassa sitä ajattelin kysyä sinulta, kun en itse keksi.
-Voi apua, nyt pistit pahan. Annas kun mietin.
-Pilkkeellä et varmaan pysty enää ratsastamaan?
-Mukava olisi, mutta en.
-Hmmm… Vili! Ratsasta Vilillä.
-Sopii.
-Vili onkin tuolla heti ensimmäisessä karsinassa, kun tulee ovesta sisään.
Otin Vilin harjakorin ja menin ruunan karsinalle. Hevoset olivat jo tallissa, joten ei tarvinnut kuin mennä harjaamaan ja varustamaan ruuna.
En laittanut edes ruunaa kiinni vaan otin korista punaisen pehmeän harjan ja astelin karsinaan reippaasti. Annoin Vilin haistella minua ja rapsutin ruunaa turvasta ja aloitin sitten harjaamisen.
Vili oli puhdas, joten kevyt harjaus riitti. Vilin kanssa oli mukava touhuta, suomenhevoset olivat kivoja. Jotenkin vain todella mukavia.
Puhdistin kaviot ja se olikin helppo homma. Vähän liiankin helppo jos vertaa omiin hevosiini. Molemmat semmoisia jääräpäitä, jotka ei nosta kavioita sitten millään. No, sittenhän ne olivat vähän niin kuin minä, minäkin kun olen tempperamenttinen ja jos jotain päätän, niin se pitää.
Hain Vilin varusteet sekä itselleni myös varusteet. Varustin ensin Vilin ja sen jälkeen itseni ja lähdin taluttamaan Viliä kentälle.

Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Mittailin jalustimia hetken ja ponnistin ruunan selkään. Korjasin selässä hieman asentoani ja napautin pohkeilla. Vili lähtikin kävelemään reippaasti eteenpäin. Myötäsin käynnin tahtiin ja kävelimme monta kierrosta kenttää ympäri. Koska se oli mukavaa, ihan vain siksi. Vilillä oli niin mukava käynti ja askeleet.
Teimme muutaman pysähdyksen ja jatkoimme sitten vielä käynnissä. Muutaman kierroksen jälkeen teimme pysähdyksen ja aloin pyytää Viliä peruuttamaan. Kevensin hieman ehkä istuntaani, annoin merkin lähteä liikkeelle ja tein ohjaan pienen paineen. Vili oli kuin vanha tekijä ja lähti peruuttamaan. Höllensin ohjaa ja pohjetta ja pohkeesta eteenpäin. Seuraavan kirjaimen kohdalle teimme uuden peruutuksen. Vililtähän se sujui tosiaan kuin vanhalta tekijältä, jatkoimme peruutuksia vielä jokusen kerran.
Siirryimme sitten raviin ja ravasimme voltteja. Vaihdoimme suunnan menemällä radan poikki ja ravi jatkui uudessa suunnassa.
Siirsin Vilin käyntiin ja teimme taas peruutuksia. Eihän siinä mitään ongelmaa ollut, yhteistyö sujui kuin vettä vain. Siirsin ruunan takaisin raviin ja ratsastimme vähän kiemuraa. Jatkoimme pitkään ravissa ja annoin Vilin kävellä jonkin aikaa hieman pidemmillä ohjilla.
Välikäyntien jälkeen keräsin ohjat kunnolla tuntumalle ja puristin hieman pohkeella. Vili lähti kävelemään reippaammin ja nostimme kulmasta laukan. Laukkasimme kenttää ympäri monen monta kertaa, siis todella pitkään. Viimein hidastin ruunan käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat sekä rapsutukset.
Tallissa riisuin Vililtä varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin ruunan hyvin ja annoin vielä hyvästä työskentelystä palkkioksi leivänpalan. Vein harjakorin satulahuoneeseen ja jätin kypäräni ja hanskat kaappiin. Otin Caruson harjapakin mukaan ja menin ensiksi harjaamaan Skyn.
Laitoin tamman kiinni ja otin pölärin. Harjasin sillä koko hevosen läpi, vaihdoin harjan vielä pehmeään. Samalla höpöttelin tammalle kaikenlaista.
-Ai niin Sky, pääsin muuten opiskelemaan. Saan opintoni loppuun ja vihdoinkin saan ammatin, se on kuin luotu minua varten.
Sky tuskin edes kuunteli minua, mussutti vain heinää ja huiskautti minua hännällä. Skyn kaviot oli luultavasti putsattu jo silloin, kun tamma tuotiin sisälle, joten rapsutin tammaa, päästin Skyn irti karsinaan ja suljin oven. Menin seuraavaksi harjaamaan Caruson.
Laitoin ponin kiinni ja harjasin ruunan myös pölärillä ja pehmeällä harjalla. Höpöttelin ponillekin kaikenlaista. Harjauksen jälkeen päästin ponin irti ja suljin oven. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja viimeiseksi hommakseni tältä päivältä menin siivoamaan tarhat.
Tarhat oli paljon helpompi siivota kuin karsina. Mutta tuli sitä sontaa sentään kaksi kottikärryllistä per tarha, että ei se nyt ihan liian helppoa ollut sekään homma ja menihän siinä vähän aikaa.

Vastaus:

Hienoa, kiitos Vilin liikutuksesta, olipa hyvä että saatiin sillä kokeneempikin ratsastaja välillä selkään, kun on paljon vain tuntilaisia sillä ratsastanut silloin kun tunnit oli vielä auki. Ja kiitos paljon myös tarhojen siivouksesta! Saat 40v€ ja 9½ :)
-Sonja

Nimi: Eliza

12.05.2016 14:25
Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Tosin tälle päivälle oli luvattu sadetta ja ukkosta, ne olisivat kyllä kivat, ilma raikastuisi mukavasti.
Tänään minun ei tarvinnutkaan käydä kaupassa, joten pääsin lähtemään tallille ajoissa. Söin vain vähän aamupalaa sekä pakkasin laukkuuni puhelimen ja vesipullon. Laitoin tallivaatteet päälleni. Vaikka oli kovin lämmintä, laitoin silti ratsastushousut jalkaani ja t-paidan. Kesäksihän minulla oli ajatuksena ostaa jodhpurit ja chapsit, mutta en ollut vielä saanut sitä aikaiseksi. Jodhpurit olisi paljon mukavempi ja helpompi riisua kesäkuumalla kuin yrittää repiä ratsastussaappaita jalasta, kokemusta tästä kun oli. Se oli melko nihkeää hommaa. Niin ja tallille minun piti viedä jokin kerta vara paita, jos päällä oleva nyt sattuisi vaikka kastumaan.
Huikkasin miehelleni lähteväni tallille. Sen jälkeen laitoin lenkkarit jalkaan, otin avaimet ja lähdin matkaan.

Minusta oli mukavaa, kun reittini kulki puron ohi. Puro oli ikään kuin pienen metsätien vieressä, jos näin voidaan sanoa. Tai ei siinä kovin metsää ollut ympärillä, vaan vähän puita ja rinnettä ja rinteen päällä taloja, ja se puro. Mutta miksipä muuksikaan reittiä kutsuisi.
Tien toisessa päässä on vilkas autotie, toisessa päässä kulkee hyvin harvoin autoja. Tiellä on omanlainen, ihana hiljaisuus ja puron solinaa on ihana kuunnella kun kulkee reitillä. Puro ei ollut kokonaan jäässä talvellakaan, kun siinä kävi virtaus. Puro oli melko nätti talvella. Jäämassa ympärillä ja kuitenkin siellä virtasi vesi. Puro oli vähän sellainen, että siinä nousi ja laski vesi. Nyt se oli näköjään taas laskenut.

Tallin pihaan saapuessani minulla oli melko lämmin. Parkkeerasin pyöräni telineelle lukkoon ja ihan ensiksi kaivelin laukustani vesipullon ja join paljon vettä. Katsahdin kentälle. Se oli tyhjä, mutta huomasin, että se oli kasteltu. Ai kun kiva, niin hiekka ei pöllyäisi ja olisi mukavampi ratsastaa kentällä. Caruso ja Sky näkyivät olevan nätisti tarhassa, jokohan ne vihdoin olivat sovussa. Sky kun oli monena päivänä näykkinyt Carusoa ja olin rasvannut ruunan turpaa.
Menin talliin ja näin Sonjan. Hän oli harjaamassa Pilkettä, joka tunki pientä turpaansa naisen kainaloon.
-Hei Sonja
-Moi Eliza. Pilke elä kehtaa, nainen komensi pientä ponia.
-Joku taitaa kaivata huomiota, naurahdin.
-No joo. Pilke taas kiehnää ja kaipaa huomiota. Ajattelin lähteä taluttelemaan ponia vähän maastoon.
-Kuulostaa kivalta. Minä tulin liikuttamaan Skyn ja Caruson.
-Pitäkää hauskaa.
-Aina, sanoin ja lähdin satulahuoneeseen.
Join vielä vähän vettä ja laitoin laukkuni kaappiin. Vaihdoin lenkkarit saappaisiin ja otin kypärän, raipan ja hanskat. Sen jälkeen suljin kaapin oven. Vein omat varusteeni tallin käytävälle ja päätin, että ratsastan ensiksi Skyn kanssa koulua, joten hain Skyn varusteet jo käytävälle ja Caruson harjapakin, kun käytin hevosilla vielä samoja harjoja. Ostaisin kyllä pian Skylle omat. Nappasin Skyn riimunnarun ja lähdin hakemaan tamman. Riimua ei näkynyt karsinan oven pielessä, joten se taisi olla tammalla jo valmiiksi päässä.

Jep, Skylla oli riimu, mutta Carusolla ei. Jospa muistaisin sen kunhan oli aika hakea Caruso. Sky käveli vähän kuin pakolla minun perässäni. Se hankasi vastaan ihan kunnolla ja kiskoi päänsä ylös. Siinä käytiin tahtojen taistelua. Sky oli taluttaessakin hieman hankala. Sen verran sain narun päätä vapaaksi, että läpsäytin sillä tammaa lavoille. Silloin alkoi tammasta löytyä se eteenpäin menevä vaihde ja vaikka Sky hankasi vieläkin vähän vastaan, niin se sentään käveli, ja eteenpäin vieläpä.
Talutin Skyn talliin ja käänsin tamman käytävällä ja laitoin kiinni. Otin pakista harjan ja aloin harjata tammaa jouhevasti. Kavioiden puhdistus sujuikin tänään hyvin ja kiitin siitä omenaherkulla. Näytin Skylle uutta kuolainta ja laitoin kuolaimet tamman suuhun. Vedin niskahihnan korvien yli ja laitoin kaikki kolme hihnaa kiinni. Sky alkoi mutustaa ja kolistella uutta kuolainta. Tamma keskittyi uuteen kuolaimeen niin totaalisesti, ettei huomannut ollenkaan, kun laitoin satulan selkään ja vyön kiinni. Raippaa en tarvinnut, joten ripustin sen Skyn karsinan oven koukkuun, ettei kukaan veisi sitä. Varustin itseni kypärällä ja hanskoilla ja lähdin taluttamaan Skyta kentälle.

Ratsauduin ja ohjasin Skyn uralle vasempaan kierrokseen. Jo heti alussa Sky oli reipas ja aloitimmekin pysähdyksillä. Sky heitteli päätään ja painoi kädelle, mutta pian sain sen loppumaan ja Sky alkoi kuunnella. Sky alkoi pysähtyä oikein kivasti ja kiitin taputtamalla. Jatkoimme vielä muutaman kierroksen käynnissä ja siirryimme kevyeen raviin. Ravissa teimme joka kulmaan voltin, muuten ravasimme uralla. Ravi oli tänään sopivan reipasta ja Sky tuntui olevan kuulolla. Teimme käyntiin siirtymisen, vaihdoimme suunnan ja jatkoimme ravissa, koska se tuntui jotenkin niin mukavalta ja hyvältä.
Teimme yhä kulmiin voltit ja noin kymmenen minuutin kuluttua vasta jäimme käyntiin. Siirryimme suoraan seuraavaan tehtävään eli pohkeenväistöön. Väistöt tehtiin uralla eikä väistön tarvinnut olla välttämättä kovin jyrkkä. Alkuun Sky vain käveli eikä väistänyt, mutta selvemmillä avuilla tamma alkoi väistää hyvin. Olin tyytyväinen väistöihin emmekä tehneet niitä ihan hirveästi vaan jatkoimme ravissa ja kulmiin volteilla.
Hidastin Skyn käyntiin, annoin sille pidemmät ohjat ja vein tamman juomaan. Sky joi vähän ja kävelimme sitten pitkään ihan uralla ja myös vähän ristiin rastiin kentällä.
Käänsin Skyn isolle pääty-ympyrälle ja kävelimme siinä hetken. Varmistin, että käynti oli oikein reipasta ja sitten teimme laukannoston. Laukkasimme pari kolme kierrosta, siirsin Skyn käyntiin, vaihdoimme suoraan toiselle pääty-ympyrälle ja teimme laukannoston. Vaihdoimme aina sujuvasti ympyrää ja laukkasimme reippaasti. Jäimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Lähdimme jatkamaan vielä ravissa ja teimme kulmiin voltit. Jäin istumaan harjoitusraviin aina volttien ajaksi ja muuten kevensin. Jatkoimme ravissa noin kymmenen minuuttia ja jäimme lopuksi kävelemään pitkin ohjin. Sky oli tänään hyvin kuulolla koko ajan ja ravasi reippaasti, mutta ei kaahottanut pää pilvissä tuhatta ja sataa. Pitkien loppukäyntien jälkeen jalkauduin ja talutin Skyn talliin.

Riisuin Skylta varusteet ja talutin Skyn tarhaan. Ei vienyt riimunnarua vielä talliin, vaan aloin laittamaan puomeja kentälle, kun seuraavana ratsastettavana oli Caruso.
Juuri kun olin saanut ensimmäisen puomin kentälle, alkoi sataa vettä. Jahah, suunnitelmiin tuli muutos. Kannoin puomin takaisin varastoon ja meninkin laittamaan puomeja maneesiin.
Puomeja tulikin paljon, yhteensä 15. Pitkälle sivulle kolme, muutama metri väliä ja toiset kolme. Hieman lävistäjän viereen kolme puomia, keskihalkaisijalle kaksi ja lävistäjän viereen kolme. Vielä yksi tuli keskihalkaisijan puomien viereen poikittain. Sen jälkeen kävelin talliin viemään Skyn riimunnarun pois ja ottamaan tilalle Caruson riimun ja narun ja lähdin hakemaan Caruson tarhasta.

Ulkona nyt ei ainakaan vielä satanut kovin paljoa, mutta olimmepahan nyt maneesissa, jos vaikka sattuisikin satamaan enemmän.

Caruso oli nätisti koko harjauksen ajan ja nosti kaviotkin suht hyvin, pientä vääntöä lukuuunottamatta. Varustaessa ei ollut sen suurempia ongelmia. Nyt tarvitsin Caruson kanssa raipan, joten otin sen karsinan ovesta ja talutin ponin maneesiin.

Voihan pullukka poni, kun piti tosissaan kiskoa satulavyötä, että sain sen kiinni. Laskin jalustimet ja ratsauduin. Lähdimme raipan avustuksella kävelemään vasempaan kierrokseen. Carusokin alkoi liikkua melko kivasti, kun vähän raipalla avustin. Kävelimme reilut viisi minuuttia ihan vain uralla ja aloimme kävellä myös puomien yli. Ensiksi kävelimme vain lävistäjän vierestä kolmen puomin yli, pituushalkaisijalla olevien puomien välistä, voltti poikittaisen puomin yli ja toiset kolme puomi lävistäjän vieressä. Jatkoimme tätä samaa muutaman kerran käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Kevensin puomien yli ja muutaman kerran jälkeen otimme loputkin puomit mukaan. Ravasimme niiden yli pitkään, siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Jatkoimme ravissa.
Kuulin, kuinka ulkona alkoi sataa kaatamalla. Vesi rummutti maneesin peltikattoon ja Caruso säikähti sitä. Poni pinkaisi laukkaan ja putosin selästä. Minuun ei sattunut. Nousin ylös ja puistelin hieman vaatteitani. Kävelin Caruson luokse, joka oli maneesin toisessa päässä paikallaan. Sain ponin kiinni helposti ja ratsauduin uudelleen. Jatkoimme miltei heti ravissa ja teimme puomeille laukannostoja. Puomien välit menimme ravissa, puomit ylitimme laukassa. Vaihdoimme vielä suunnan ja ravasimme hetken. Loppuun kävelimme hetkisen ja vein Caruson talliin.

Minua alkoi jotenkin väsyttää, joten siksi en ratsastanut Caruson kanssa edes tuntia. Toisen kerran sitten. Riisuin Carusolta varusteet ja talutin ponin tarhaan.
Vesisadekin oli loppunut, hevoset saivat olla vielä tarhassa.

Halusin päästä ehkä hetkeksi nukkumaan, joten vein vain riimun ja narun talliin sekä harjapakin satulahuoneeseen. Hain laukkuni kaapista ja vaihdoin kengät. Otin laukun mukaan maneesiin ja jätin sen reunalle. Kannoin puomit paikalleen ja lähdin kotiin.

//Carusolla ratsastuksesta olisi voinut kertoa enemmänkin, mutta alkoi jotenkin väsyttää enkä jaksanut enempää kirjoittaa. Seuraavalla kerralla sitten. :)

Vastaus:

Hyvä! Joo Caruson ratsastuksesta olisi voinut vähän enemmän kertoa, mutta ymmärrettävää on jos väsyttää. Saipahan silti treeniä, pitää vielä miettiä kuinka saisi sen kesäkuntoon, vaikkakin kun laidunkausi alkaa, niin se lihoo uudestaan. No, saat nyt 9+, miinusta siis siitä ettet kertonut niin paljoa tuosta Caruson ratsastuksesta, mutta ei siinä mitään. Ja saan 49v€ :)
-Sonja

Nimi: Siru

08.05.2016 14:10
Tänään aamulla Fire pääsisi muuttamaan Hepolaan. Olin nukkunut huonosti, hyvin huonosti. Aamulla 7 aikaan kun muutkin alkoivat heräilemään, niin minä nousin sängystä. Puin vaatteet ylle ja toivotin äidille hyvää äitienpäivää. Annoin hänelle suklaata, ja olin yöllä leiponut pienen mutakakun. Nyt minua kuitenkin väsytti.

-Äiti milloin haetaan Fire?
-Lähdetään kahdeksan maissa.
-Ähh.. kuinka jaksan odottaa?

Laitoin lenkkarit jalkaan ja kännykän hupparin taskuun. lähdin kävelylle. Kävelin noin 3 kilometriä ja tulin takaisin kotiin. Söin aamupalaksi karjalanpiirakan ja äiti sanoi olevansa jo valmis. No minähän pinkaisin heti huoneeseeni vaihtamaan vaatteita ja sitten lähdettiin kohti Firen vanhaa tallia. Haimme tosin trailerin ensin Hepolasta, Sonja oli luvannut lainata sitä. Firen vanhalle tallille oli tunti ajaa, Hepolaan meiltä vain muutaman minuutti. Fire joutuisi kökkimään traikussa reilun tunnin verran, sääli. Koko automatkan istuin vain ja selailin kuvia Instagramista, kunnes löysin kuvia Firestä sieltä. Sen edellinen omistaja oli 17-vuotias tyttö, hän oli julkaissut kuvia Firestä instagramiin. Hän myi sen kuulemma, koska kasvoi liian pitkäksi. Itse olen melko lyhyt, minulla ei ollut mitään hätää. Saavuttuamme tallille meitä vastassa oli tämä kyseinen tyttö, sekä varmaan hänen äitinsä. Fire tulee pieneltä yksityistallilta. Kuinka sen käy, kun se joutuu harrastetalliin..?

Tulin ulos autosta ja tervehdin heitä kohteliaasti ojentamalla käteni. Tyttö alkoi heti toimeen ja käveli Firen karsinalle. Hän oli pakannut Firen tavarat pahvilaatikkoihin ja Ikea kasseihin ja kirjoittanut, että mitä löytyy mistäkin. Minun äiti ja sen toisen tytön äiti kantoivat tavarat autoon, ja minä jäin tytön kanssa valmistelemaan Fireä. Laitoimme vanhan riimun oriin päähän, Hepolassa sitä odottaisi uusi hieno sininen riimu. Ketjuriimunnaru oli myös tarpeen, kiinnitin sen riimuun, jonka jälkeen loimitimme ponin ja laitoimme sille tuomani kuljetussuojat, ne olivat käyttämättömät. Myös häntäsuoja mahtoi olla tarpeen, joten tyttö laittoi vielä senkin. Seuraavaksi äiti tuli hakemaan heinäverkkoa tallista, hän laittaisi sen traileriin, jotta Fire saisi syödä siitä. Nyt olisimme valmiit lähtemään. Tyttö talutti oriin ulos tallista. Fire hirnui heti ulos astuessaan, todellisuudessa säikähdin hieman. Fire käveli koko ajan taluttajan päälle ja hän vain yritti epätoivoisesti karkottaa ponin luotaan. Katsoin Fireä ja tyttöä, minusta tuntui, kuin ei tyttö olisi ikinä Fireä rakastanutkaan. Siltä se näytti. Kun olimme trailerin luona, alkoi Fire hyppiä loivasti pystyyn. Tyttö yritti rauhoittaa sitä, ja ainoa ajatukseni oli, että päästäisi minut itsensä tilalle, hän ei tee mitään oikein! Minua ärsytti. Fire katsoi niin pelokkaasti traileria, kuin sen silmistä olisi heijastunut tuli. Tyttö antoi hevosen äidilleen. Hänen äiti talutti oria traileriin. Kuitenkin Fire aina väisti sivuun kun oltiin päästy lavalle. Onneksi Firellä oli suojat, muuten se olisi varmaan listinyt jalkansa. Silti teki kipeää katsoa tuota lastausta.

-Tarvittaisiin liinat sivuille, totesi äitini.
-Joo, Meeri, haepas kaksi liinaa tallista! sanoi tytön äiti. Nyt ainakin tiedän hänen nimensä.

Kun Meeri palasi, hän ojensi toisen liinan minun äidilleni. Ehkä minun piti vain katsoa sivusta, oli hyödytön olo… Pian kuitenkin Meerin äiti kehotti minua olemaan trailerin kulman takana, jotta saisin puomin heti kiinni kun Fire on kokonaan trailerissa. Kävelin sitten paikalleni ja kovin kovasti yritettiin Fireä saada traileriin. Reilu puoli tuntiahan siinä meni. Nyt kun olimme valmiit, niin menin vielä Meerin luo.

-Hei, olen Siru, hymyilin sanoessani.
-Ai moi, mä olen Meeri.

Meeri kertoi vielä lisää Firen tavoista ja käyttäytymisestä, sekä vinkeistä kuinka pärjätä sen kanssa. Lopuksi pyysin vielä hänen numeroaan, jotta voisimme jutella ja jotta saisin kertoa Firestä hänelle jatkossa. Pian lähdimme ajamaan kohti Hepolaa. Matkalla jopa nukahdin joksikin aikaa.

Pian näin tallin. Kello oli noin 11. Sonja oli pihalla harjaamassa Nyxiä. Pysähtyessämme kuului hirnahdus trailerista ja Sonja käveli auton luokse.

-Saimme Firen ehjänä tänne, toivottavasti, hymyilin
-Hienoa! Tarvitsetteko apua sen kanssa?
-Luulisin ainakin niin..
-Selvä, minä vien Nyxin pikaisesti vielä tarhaan.

Sonja vei Nyxin ja sillä välin olimme avanneet luukun äidin kanssa. Äiti oli edessä Firen pään luona auttamassa sitä peruuttamaan. Sonja tuli taakse kanssani katsomaan, ettei poniherra vedä ihan minne sattuu. Heinäsäkki oli vedetty täysin tyhjäksi. Fire tuli oikein ryminällä ulos trailerista, ja hieman tyhmänä se sitten astuin ihan vähän ohi lavan reunasta, ja tottakai se sitten hieman horjahti kun yhtäkkiä olikin porras alempana mitä se luulikaan. Kaikki meni toistaiseksi ihan hyvin, Fire tosin hyppi hieman pystyyn päästyään ulos. Annoin oriille pienen palan leipää. Taluttelin Fireä hieman pihassa jotta se rauhoittuisi. Se katseli muita hevosia paljon ja hirnahteli välillä. Sillä oli niin paljon ihmeteltävää. Nyt olimme valmiit viemään se talliin. Sonja talutti oriin karsinaansa ja sitoi sen sinne kiinni. Fire hirnui hirnumistaan eikä juuri tohtinut lopettaa. Otin siltä kuljetussuojat pois ja samaten loimen. Sonja kehotti että pitäisi vähän kävellä sen kanssa. Olin samaa mieltä, mutta ensin halusin vaihtaa sille riimun uuteen riimuun. Hain sen ja otin vanhan pois. Fire piti päätään alhaalla koko ajan ja se helpotti tehtävääni. Sujautin riimun päähän ja laitoin ketjuriimunnarun kiinni riimuun. Fireähän siis kannattaa taluttaa ketjunarulla.

Menin maneesiin taluttelemaan Fireä, jos se vähän rauhoittuisi. Kävelin pelkästään sen kanssa maneesia ympäri. Otin kuvan Snapchattiin että heppa saatu ehjänä kotiin. Tuli semmonen tosi hyvä fiilis! Kun koin kävelleeni tarpeeksi, niin menin talliin. Sonja ja äiti olivat purkamassa Firen tavaroita. Kysyin Sonjalta, että voiko Firen viedä jo tarhaan. Hän sanoi, että voi. Talutin oriin sinne ja se meni heti ajamaan muita takaa. Kävi vähän sääliksi…

Halusin käydä moikkaamassa Tarraa. Menin sen tarhalle ja se luuli että tulin hakemaan sitä, kun minulla oli riimu mukana… Tarra ravasi luokseni, mutta annoin sille vain porkkanan. No, se tykkäsi siitäkin varmasti. Halasin Tarraa ja puhuin sille jonkin aikaa että kuinka olen pahoillani tästä. Taputin sitä vielä muutaman kerran kaulalta ja menin talliin. Vein riimun Firen karsinalle ja menin varustehuoneeseen. Tavarat oli hyvin saatu mahdutettua huoneeseen. Katsoin kelloa, pian on ruoka-aika, siis hevosilla. sanoin tästä Sonjalle, ja hän kysyi jospa voisimme äidin kanssa auttaa, menisi kolme kertaa nopeampaa. Suostuimme ja menimme kaikki porukalla ruokkimaan hevosia. Kun olimme valmiit jätimme trailerin pihaan ja lähdimme äidin kanssa kotiin. Kotona söimme ruoan, jonka jälkeen isovanhempani tulivat ja söimme kakkukahvit koko perheen voimin.

Vastaus:

Noniin hyvä että saitte hevosen ehjänä kotiin. Fire on vielä vähän negatiivinen muita kohtaan, mutta Falcesta on tullut hyvä kaveri sille, sitä se ei enää kiusaa! :)
Tarina oli hyvälaatuinen, saat 10! Ja tietenkin vielä 38v€, aloitat tehtävät alusta, muutama voidaan hypätä yli, kunnes pääset siihen asti mihin jäit viimeksi.
-Sonja

 ¤ Tämä on virtuaalitalli ~ This is a sim game stable ¤

 

©2017 Virtuaalitalli Hepola - suntuubi.com